IRTISANOUTUMISIA JA UUSIA HAASTEITA

Tämä postaus käsittelee radikaaleja muutoksia.

Muutos 1: Olen irtisanoutunut Facebookin käsityöaiheisista ryhmistä. Syykin on selvä, haluan liikkua. Kun ei kuulu ryhmiin, ilmoituksia niistä ei tule eikä sieltä tule kurkittua mitä kaverit on valmistaneet. Blogeistahan ne sitten kumminkin näkee. Ei tule jäätyä tuntikausiksi selaamaan kivoja vaatteita tai neuvomaan aloittelevia ompelijoita ongelmissa. Ei tule jämähdettyä sohvalle. Tästä seuraa sitten se, että se luppoaika iltaisin mikä on kulunut ommellessa tai sohvalla istuessa, menee todennäköisemmin johonkin järkevämpään kuten liikkumiseen tai nukkumiseen. 



housut ja toppi kappahl, laukku intersport, kengät nike



Kuvassa olen koonnut tän hetken inspiroivimpia treenivaatteita. Täytyypä suunnata pian ostoksille niin saa alkavalle salikortille kunnon aloituksen. 


Muutos 2: Olen alkanut liikkua ja syödä kunnolla. Vihdoin, kun kuusi viikkoa on kulunut ja toinen kuukausi päälle ennen synnytystä, voin lenkkeillä, treenata ja nostella painoja niin paljon kuin jaksan. Olen tällä viikolla jo vetänyt kolme treeniä ja lauantaina suunnittelin vielä meneväni lenkille. Hitaasti lenkkeillen, mutta kumminkin lenkkeillen! Syöminen on yksi tosi tärkeä muutos. Aiemmin söin, unohdin syödä, söin mitä sattuu, en syönyt ollenkaan tai söin pelkkää jogurttia tai join kahvia. Mitä ihmettä! Eihän sellaisella ruokavaliolla liikuta, eikä olla hyvinvoivia. Ommellaan ehkä, mutta ei liikuta. Ei ihme että sokerikoukku otti vallan. Tällä viikolla en ole kertaakaan tuntenut tarvetta lähteä illalla ostamaan suklaata. Outo juttu sellaiselle joka osti niitä kaupasta aina kun silmä vältti. 



Muutos 3: Uni. Olen mennyt poikkeuksetta nukkumaan joka ilta yhdeksän ja kymmenen välillä. Toki tästä johtuen herään viiden-kuuden välillä mutta eipä huolta, niinpä herää vauvakin. En meinaa toistaa samoja virheitä kuin tein pojan kohdalla pari vuotta sitten. Silloin valvoin joka ilta puoli kahteen, kun en malttanut lopettaa ompelemista. Kamalaa, mutta niin totta. Nyt priorisoin lepoa ja hyvinvointia 

Tällä hetkellä tuntuu, että edellinen käsityökeskeinen elämä on taaksejäänyttä kamaa. Kun kaikki muut asiat tuntuu kiinnostavan niin paljon enemmän. Tuskaa lisää se, että olen viimein saanut jotain näkyvää aikaiseksi, kuten se kirja josta postasin jo Mallikelpoisen puolella. Nythän pitäisi elää sitä aikaa jolloin olisi ihan liekeissä ompelusta. Vaan ei. Motivaatiopula.

Instagramissa voitte seurata treenikuvia ja muuta elämääni

3 kommenttia

  1. Isoja päätöksiä ja irtiottoja! Onnea valitsemallasi tiellä!

    Mä kadehdin sitä että sait repäistyä itsesi facesta. Mä olen niin koukussa ihmisiin, juttelemiseen. Toisaalta monesta ryhmästä olen minäkin häipynyt ja päivässä parissa se hälvenee se tarve olla siellä. Mulla on ikävä sitä aikaa vuosia sitten kun niitä some-kavereita treffasi blogeissa ja kommenttilootat surisi ja se oli sellaista aidompaa vuorovaikutusta.

    Eiköhän se motivaatio käsillä tekemiseen taas palaa, olethan nytkin kaikenlaista kuitenkin tehnyt. Mutta jää se ylimääräinen netissä notkuminen pois ja ompeleekin enemmän omasta tarpeesta eikä ulkoapäin tulevista "tarpeista".

    VastaaPoista
  2. Mä olen edelleen mukana ryhmissä, mutta laitoin asetukset niin, etteivät ryhmien ilmoitukset hyppää seinälle. Ihan huomaamatta on käyny niin, etten läheskään joka päivä edes käy vilkasemassa savan ym kuulumisia. Motivaatiokin on nyt siirtynyt organisoinnin ja sisustuksen puolelle päällä olevan muuton takia.

    Tsemppiä liikkumiseen, otahan rauhallisesti! :) Itsekin odottelen kesää, että vauva olis jo syntyny ja olis jo ite ehtinyt sen verran palautua synnytyksestä että pääsee kunnolla hikoilemaan, vaikken koskaan mikään himoliikkuja ole ollutkaan.

    VastaaPoista
  3. Tupsahdin blogiisi, katsoin ensin, että kasvot ovat kyllä jostain tutut:) Olet tehnyt rohkeasti päätöksiä. Huikeaa että olet uskaltanut ja toivon suuresti onnea valitsemallesi tielle! Itse olen tässä mietiskellyt saman tapaisia asioita. Tulee mietittyä ja ihmeteltyä, miten ompelu ja siihen lisättynä bloggaus, harrastelijoilla riittää aika kaikkeen? Onko minun pakko avata omat facebook -sivut, instagram, twitter ym. koska muillakin on? Henkilökohtaisesti tein vuosia sitten päätöksen että irtisanoudun facebookista, ja en ole katunut asiaa. Toki välillä tulee tunne että jäänkö paitsi kaikesta kivasta?! Ja niin kauan kuin harrastus tuntuu mielekkäältä, haluat tehdä sitä itseäsi varten, eikä haittaa muuta elämää, niin silloin asia on ok. Mutta jos itselle tulee tunne, että nyt on pakko ommella jotain, että on postauksen aihe, niin silloin pitää miettiä onko tässä mitään järkeä. Ja postauksesi rohkaisi minua, minun ei ole pakko avata niitä facebook -sivuja:)

    VastaaPoista