VÄRITTÄMÄLLÄ MIELENRAUHAA

Ostin hetken mielijohteesta muutama päivä sitten kauppareissulla itselleni värityskirjan. Miksi aikuiselle? Koska siinä sanottiin "rauhoitu, rentoudu, virkisty". Kuulosti lupaavalta. Takakannessa luvataan uutta, kansainvälistä tapaa rentoutua. Väritys rentouttaa ja mieli lepää. Kuulin eräältä tutultani, että Ranskassa nämä kirjat ovat niin suosittuja, että ne viedään käsistä. Helsingissä ei jäädä sen kauemmaksi ranskalaisesta ilmiöstä. Kirjakaupoissa on tällä hetkellä myynnissä jopa viisitoista erilaista värityskirjaa. Mehukekkerit kirjoitti myös tästä ajankohtaisesta aiheesta vähän aikaa sitten omassa blogipostauksessaan. Siellä on muuten aiheen tiimoilta arvontakin, johon ehtii vielä osallistua. 



Tänä aamuna otin kirjan ja kynät esiin kotiuduttuamme lääkärireissun jälkeen. Lapset olivat saaneet nakkikeittoa, pienin oli päiväunilla ja kaipasin itselleni hetken zeniä. Tiedättekö mitä tapahtuu, jos aikuinen istahtaa alas ja ottaa jonkun käsityön tai kirjan esille? Se on välitön viesti lapsille, että sillä hetkellä kannattaa tulla raportoimaan kaikki pienet sukkarytyt, vinossa olevat pinnit ja mummolakuulumiset. Niinpä kovin zen ei hetkestäni tullut. Päätin, että väritellään sitten yhdessä. 


Alussa fiilis oli vähän väkinäinen. Värityshommista oli mulla kulunut varmaan 20 vuotta aikaa, kun en ole sen koommin niitä lastenkaan kanssa tehnyt. Ei ole tarvinnut, sillä he ovat mielihyvin halunneet väritellä itsekseen. Mieleen putkahteli kysymyksiä: "Millä värillä mä alotan? Miten näitä pitää värittää? Onko tässä joku raportti?" Pikku hiljaa en enää pohtinut kynän väriä, vaan huomasin, että ajatus alkoi liitää illan ompeluksen suunnitteluun ja aamun lääkärireissun tulosten pohdintaan. Loppuaika meni erotuomarina ollessa. On se kumma, että kina saadaan heti aikaan vaikkapa kynän väristä tai väritystilan vähyydestä. Zen jäi tässä elämäntilanteessa tavoittamatta. Kiireettömämmille ja illan ratoksi varmasti kuitenkin ihan mainio tapa rentoutua. Kaikkihan nyt värittää osaavat jos vaan saavat.

Itselle luontaisin juttu on kumminkin ehkä vaatteiden tekeminen. Niitä voitte tutkailla täältä ompelukansiostani. 

Oletteko te kokeilleet näitä aikuisten värityskirjoja?

ps.  Seuraa WEEKEND CHICIÄ myös facebookissa ja instagramissa. 

12 kommenttia

  1. Ostin oman kirjani Tigerista parilla eurolla, mutta ihailin Suomalaisen ihania värityskirjoja myös :) En ole ehtinyt vielä kokeilla, mutta mökille otan kyllä tuon mukaan. Samoin mietin, että syksyllä otan tuon luennoille mukaan, miun on helpompi keskittyä, kun puuhaan jotain samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan tutkittua että monilla jää se oppi mieleen paremmin kun tekee jotain konkreettista: kirjoittaa lyhennelmää samalla kun kuuntelee, tai piirtelee jotain. Kinesteettisesti prosessoituna oppi menee kahta aistia pitkin aivoihin: tehden ja kuultuna. Hyvä idea!

      Poista
  2. Oon värittänyt lasten värityskirjoja. Lasten kanssa. Se on tosiaan yllättävän rentouttavaa. Mutta meillä tyttö tykkää enempi piirtää kuin värittää. En koskaan itsekään tykännyt väritystehtävistä lapsena. Mutta hauskaa että tuollaisia tehdään aikuisillekin! Ja hyvä tuo kuvauksesi aikuisen omasta ajasta. Niin totta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, luulin vastanneeni... Mutta siis jäin itse kaipaamaan vaihtelua kukka-aiheen ympärille. Lasten värityskirjojen aiheet on monipuolisemmat.

      Poista
  3. Mää piirrän itelle omia "värityskuvia". Värityspuoli on se mistä piirtämisessä oon aina eniten nauttinu ja niillä saan kuvat eloon. Se kyllä rentouttaa ja aika katoaa, ehkä sitte ku lapselle ei kelpaa enää mun tekemät vaatteet niin aikaa jää enemmän siihen hommaan, tällä hetkellä se on harvinaista herkkua enkä yleensä osaa ottaa kyniä esille vain pientä hetkeä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hienolta! Saako töitäsi käydä kurkkaamassa jossain? :)

      Poista
    2. Ei mulla niitä oo netissä muita ku tuo profiilikuva, tällähetkellä suurin osa vapaa-ajasta menee taaperon kaappia täyttäessä (ompelen hänen kaikki sisävaatteet).

      Poista
    3. Ohhoh! Katoin että oot koneella tuon muokannut. Onpa hieno! Ja tsemppiä ompelu-urakkaan :)

      Poista
  4. Tykkään värittämisestä, varsinkin ulkomaisten ompelukaavojen pakkauksia tai pakkausten mukana tulevia mustavalk. kuvia vaatteen mallista. Niihin on kiva suunnitella minkä värisenä ajatteli vaatteen tehdä. Ja muistaakseni Mc callsilla on ihan oma värityskirjakin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta nyt mä tiedän mitä haluan synttärilahjaksi. Osaakohan tuo mies ostaa :D

      Poista
  5. Itse ostin keväällä kaksi värityskirjaa: kukkia ja perhosia. Ostin ne työmielessä. Niistä oli hyvä ottaa oppilaille lisätehtäviä kevätpäiviin. Osa oppilaista ihan koukkuuntui niihin. Itse en niinkään innostunut niitä värittämään. Itse käytin niitä kauniita sivuja korttipohjina. Kopioin ja vaalensin. Vaalensin niin paljon, että teksti näkyi paperilla ja kuva vain kuulsi pohjalta. Tein sellaiset kesäkortitkin oppilaille. Yksi oppilas kysyi, että saako sen kortin värittää kotona. Lupasin. :D Jee!
    Siskoni on töissä vanhustenhoitoalalla. Hän sanoi, että monet vanhukset tykkäävät värittää noita aikuisten kirjoja juurikin. Ja eihän sitä tiedä vaikka itsekin joskus vielä osaan olla niin "zen", että voin rauhoittua värittelemään. Nyt ne rauhoittumisen hetket tahtoo kulua ompelekoneen äärellä. Suunnitteilla on kokeilla uudenlaista tilkkutyötä. Niissä minun hermoni lepää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin samaistun koko kommenttiisi, ammatinvalintaa myöten ;) Kauniita korttipohjia näistä tosiaan tulisikin! Ompelu ja siivous ne on mulla parasta terapiaa. Tuloksellista ja mieluisaa toimintaa.

      Poista