OSCHAN PAULOISSA

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei tämä blogi mikään perheblogi ole, niin tajuan miten paljon oikeastaan viime aikojen postaukset ovat perhettäni käsitelleet tyylijuttujen lisäksi. Instagramin seuraajat ovat saaneet tästä aiheesta päivittäisen annoksensa. Viimeisimmät jutut on liittyneet myös luonnossa hengailuun. Kantoliinassa. Kyllä! Entisestä rattaiden nimeen vannojasta onkin kehkeytynyt joku ihme kantoliinatyyppi.

Kantoliinalla kantamisellahan on tutkitusti paljon hyviä vaikutuksia vauvalle ja äidille. Sen lisäksi se helpottaa ihan älyttömästi liikkumista. Monet vastaantulijat myös pysähtyvät juttelemaan tai katsovat ihaillen vauvaa, jota kannetaan. 

Nyt iskin silmäni uuteen  merkkiin, Oschaan. Ahaa-elämys syntyi. Kaikki kantoliinat eivät näytäkään hippibasaarimeiningiltä (kaikki kunnia sille, ei vaan oo mun juttu), vaan ne voivat näyttää hyvinkin näteiltä ja huivimaisilta. Sinisen sävy on niin nätti. Oikeastaa nää näyttää siltä, että näitä vois käyttää kantoiän jälkeen vaikka huiveina ja kukaan ei tajuaisi että tää on joskus ollut kantoliina. 




Voiko kantoliinan kanssa näyttää tyylikkäältä? Kyllä!

12 kommenttia

  1. Minäkin hurahdin viimeisen kanssa kantoliinaan. Niin kätevä! Minulla on sellainen rengasliina. Nyt minun vauvani vain juoksee omilla jaloillaan eikä suostu enää liinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tämä hurahdus on tullut vasta kolmannen kohdalla. Kahta aiempaa kyllä kannoin pienenä jonkun verran trikoisella liinalla, mutta sitten kun painoraja 8kg tuli vastaan niin en enää kannellut. Nyt meinasin kumminkin vielä ostaa toisen jatkoa ajatellen. Manducakin meillä on, mutten oikein ole sen teknisyyden kanssa tullut sinuiksi. Liina tuntuu sitäpaitsi mukavemmalta kun on kietaistava eikä tönöttävä.

      Poista
    2. Hauskaa, miekin hurahdin viimeisen kanssa liinailuun! Tosin se oli lähinnä siihen saakka jeesinä, että O alkoi viihtyä lattialla, eikä tarvinnut koko ajan kantaa.

      Poista
  2. Mä olen hurahtanut Manducaan. No, nyt en ole niin paljoa käyttänyt, mutta kun keskimmäinen oli vauva ja esikoinen 2v, niin sekä trikooliinalle että myöhemmin Manducalle oli käyttöä joka päivä. Kolmannen kanssa liinailu ei ole kovin luontevalta tuntunut, mutta välillä tuuppasen Manducaan lonkalle tai reppuun, joskus vielä eteenkin (vaikkakin tuollainen yli 10kg alkaa tuntumaan jo, edessä kun kantaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manducan etunahan on nopeus, sen saa parilla klipsillä kiinni kätevästi. Jotenkin häiritsee sen kovuus, mutta johtuneeko sitten uutuudenkarheudesta vai mistä. Lisäksi olkaremmit ovat aika kaukana toisistaan ja väliin jäävä klipsu hankalasti kiinnitettävä yksin. Mulla ei meinaa notkeus riittää :D

      Poista
    2. Mulla on hyvin jo vuosien varrella pehmennyt. :D mulle ei ole se klipsu tuottanut ongelmaa, ne selkäremmithän saa myös ristiin, on mielestäni ergonomisempi siten. Vielä en ole yksi oppinut selkäpuolelle laittamaan lasta, pitää harjoitella.

      Poista
    3. Mulla on hyvin jo vuosien varrella pehmennyt. :D mulle ei ole se klipsu tuottanut ongelmaa, ne selkäremmithän saa myös ristiin, on mielestäni ergonomisempi siten. Vielä en ole yksi oppinut selkäpuolelle laittamaan lasta, pitää harjoitella.

      Poista
    4. Mulla on hyvin jo vuosien varrella pehmennyt. :D mulle ei ole se klipsu tuottanut ongelmaa, ne selkäremmithän saa myös ristiin, on mielestäni ergonomisempi siten. Vielä en ole yksi oppinut selkäpuolelle laittamaan lasta, pitää harjoitella.

      Poista
  3. Mie haluisin olla "kantoliinamutsi", mutta en vaan saa kiinni sen kätevyydestä :( Lenkillä vaunut kätevämmät, kun lapsi voi jäädä nukkumaan niihin ja muutaman juoksuaskeleenkin voi matkalla ottaa. Kotona taas pitäisi olla liikkeessä koko ajan, jotta tyttö liinassa viihtyisi ja moni kotityö vaatii esim kumartelua, jolloin vauva kippaa. Helpompaa laittaa sitteriin tai lattialle, missä viihtyy paremmin. Pitäisköhän silti yrittää vielä... Manduca meilläkin on, joskus sitä käytellään. Kaunis tuo Oscha!

    VastaaPoista
  4. Selässä kantamista kannattaa harjoitella. Meillä pienempi oli selässä kolmesta kuukaudesta eteenpäin siihen asti kun halusi itse juosta. Tosin joskus liinaan halusi kolme vuotta vanhempi lapsi ja pieni meni omin jaloin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista