LASTEN KANSSA MÖKILLÄ









Meidän suvut on mökkeilijöitä. Omat lapsuuden kesät menivät Koivulan mökissä ja joskus näen vielä sieltä uniakin. Jossain vaiheessa meille rakennettiin toinenkin mökki. Sellainen, jossa ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Ihan perinteinen mökki huusseineen. Myös isovanhemmillani on mökkejä kaksi kummallakin puolella. Mieheni puolellakin löytyy kesäpaikkoja suvusta, kuten tämä kuvissakin näkyvä paikka järven rannalla. 

Jos viettäisimme aikaa jokaisella mökillä edes yhden viikonlopun, niin saisimme koko kesän kulumaan maaseudulla. Niinpä on aika selviö, että jokaisella mökillä ei ehditä tänäkään kesänä käymään. Matkustaminen kolmen lapsen kanssa ei ole kivaa eikä autoilu kuulu lemppariharrastuksiini. Inhoan valtateillä ajoa isoilla nopeuksilla, mutta tasapuolisuuden nimissä ajan oman osani ettei miehen tarvitse ajaa molempiin suuntiin pitkää ajomatkaa. 

Vaikka olen viettänyt suuren osan lapsuudestani mökkeillen, ei se kyllä valitettavasti kuulu lempipaikkoihini. Viihdyn ennemmin kaupungin vilinässä, kuin maaseudun rauhassa. Tai niin luulin pitkään, kunnes eilen katselin järveä mökin saunan ikkunasta lämmön piiskatessa selkänahkaani. Huomasin haluavani uimaan. Otin pyyhkeen naulasta ja kävelin portaat alas järven rantaan. Hivuttauduin kirkkaan väriseen veteen polvia myöten, heitin pyyhkeen miehelleni ja sukelsin. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kävin heittämässä talviturkin järveen. Vesi ei ollutkaan niin kylmää kuin muistin. Saunan lämpöön juostuani tunsin kuinka veri alkoi kiertää koko kehossa pistellen. Tunsin eläväni.

Puoli kymmeneltä menimme nukkumaan koko porukka samaan saunatupaan ahtautuen. Kuuntelin kuinka mies luki iltasatua lapsille ja sen jälkeen käveli terassille lukemaan kirjaa. Isoimman hyräillessä iltalaulujaan aloin yhtäkkiä muistella lapsuuden mökkireissuja. Palasin mielessäni Koivulan mökin parvelle, unta hakemaan. Tajusin, että nämä ovat niitä lasteni mökkireissuja, joita he ehkä muistelevat kolmenkymmenen vuoden päästä omille lapsilleen.  Mökkeilyyn ei meidän suvuissa kuulu päihteet eikä sekoilu. Tiedän, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Harmillisesti lapset eivät ole päässeet käymään kaikilla kesäpaikoilla, sillä osa niistä sijaitsee tuntien ajomatkan päässä. En pidä kuitenkaan oleellisena sitä, että kävisimme vuorotellen kullakin mökillä. Onhan niillä meidän suvuissamme muitakin käyttäjiä onneksi! Sen sijaan pidän tärkeänä, että perhe mökkeilee riidatta ja hyvissä tunnelmissa. Päivät kuluvat ulkoillen ja pelaten. Välillä kokoonnnutaan yhdessä syömään ja isovanhemmat antavat aikaa lapsenlapsille. Nyt kanssamme oli mökillä vielä mieheni velje perheineen, joten hekin tulevat entistä tutummaksi lapsille. Yhdessä ollen niitä muistoja luodaan.

Nyt on kuitenkin aika sanoa hyvästit tälle kesää mökkeilylle, sillä viikonloput kuluvat tiiviisti kotiseudulla erinäisten juhlien parissa. Ensi kesänä taas tavataan!

12 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiva kuulla että oli hyvä lukea :)

      Poista
  2. Minusta juuri se rauha ja yhdessäolo josta kirjoitat on se "juttu" mökillä. Kaupungissa on vilinää mutta sille on joskus hyvä löytää myös vastakohta. Se laittaa jotenkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Pysähtyminen tekee välillä oikein hyvää :)

      Poista
  3. Just näistä niitä tulee niitä ihania lapsuusmuistoja! Onnellisia te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olemme todella onnekkaita kyllä :)

      Poista
  4. Mä luulin pitkään, etten ole mökki-ihminen, mutta kyllä mä olen löytänyt oman tapani mökkeillä. Siihen kuuluu vahvasti hyvä ruoka, retkeily ja mökin laittaminen oman näköiseksi. Joka kesä pyritään viettämään ökillä edes vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa juuri niin hyvältä! Hyvä ruoka, koska mökillä on aikaa laittaa sitä ruokaa yhdessä. Retkeily lähimaastoon tai veneillen ja sisustus. Just the way I like it.

      Poista
  5. Tällaisista ihanista yhdessäolon hetkistä ne kauneimmat muistot syntyvät. Kaunis kirjoitus ja kuvat!

    VastaaPoista
  6. Meillä on lapsuudestani asti mökkeilty parin tunnin ajomatkan päässä kotoa ja ehdottomasti parhaat muistot ovat juuri saaresta. Teininä ja parikymppisenä pysyin sieltä pois varmaan seitsemän kesää, mutta mieheni kanssa innostuimme uudestaan. Nyt koko loma kuluu mökillä <3 lasten kanssa ei ihan vielä vkl reissulle viitsi sinne asti lähteä, mutta pidempi pätkä menee mukavasti :) ja meilläkin ollaan päihteittä, sekoilua ehkä välillä on ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma juttu että jollakin toisella teinivuosista alkoi mökitön kausi :D ehkä vanhemmiten sitä taas oppii rauhoittumaan.

      Poista