MITÄS ME LAIHAT LÄSKIT


Luin juttua Iltasanomista, jossa oltiin kovin huolestuneita löysistä ihmisistä. Kyllä minäkin olen. Siis itsestäni. Laihoilla läskeillä on kohonnut riski sairastua rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin. Kakkostyypin diabetes ja verisuonisairaudet vaanivat nurkan takana. Kuulostaa aika hurjalta. 

Syypää tähän löytyy useimmiten ihan sieltä lautasen toiselta puolelta. Myönsin tuossa pari päivää sitten kahvipöydässä (kuinka ironista), että syön joka viikko kaksi suklaalevyä suklaata. En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, joille riittää vaan kaksi palaa. Haluaisin olla sellainen, mutta en ole. Joudun joka päivä taistelemaan makeanhimoa vastaan. Useinkaan se en ole minä joka voittaa, vaan kauppareissulla tarttuu mukaan joka kerta jotain makeaa. 



Voisin helposti elää ilman suolaisia ruokia. En kaipaa suolapähkinää, hampurilaisia, sipsejä, ranskalaisia tai makkaraa. En syö oikeastaan niitä ikinä. En juo mitään virvoitusjuomia myöskään. Näistä kaikista on ihan helppo kieltäytyä. Mutta suklaa, voi suklaa. Sinua minä kaipaan.

Pari päivää sitten päätin, että nyt riittää. Painan viisikymmentäviisi kiloa ja olen sataseitsemänkymmentä senttiä pitkä. Painoindeksini on 19. Olen siis ihan normaalipainoinen, vaikkakin siellä alapäässä sitä skaalaa. Silti elämäntapani on kuin ylipainoisella. 

kuvat flickr free

Onneksi elämäni on aika aktiivista. Touhuan lasten kanssa, kävelen hyötylenkkejä, en käytä useinkaan hissejä, nostan ja kantelen vauvaa ja lapsia, käyn jonkun verran liikuntakeskuksessa. Uskon silti, että lihaskuntoni on aika surkea. 

Minulta on mitattu kaksi kertaa rasvaprosentti ja kummallakin kerralla lukema oli 28. Lisäksi kerran multa on mitattu kolesteroliarvot. Silloin lukema oli yli viisi. Sukurasitteena on sekä diabetes, että verisuonisairaudet. Olen kolmekymmentävuotias. Huomaan, että lapseni ovat perimässä tätä vääristynyttä käsitystä herkkuihin. Olisiko jo korkea aika todellakin päästä irti sokerikoukusta?

ps. Minulla on jotain teitä kiinnostavaa luvassa liittyen arpajaisiin... Kurkatkaapa instan puolelta mitä se on :)


Tykkäsitkö? Liity lukijaksi bloggerin kautta tai seuraa blogiani Bloglovinin avulla facebookissa sekä instagramissa

13 kommenttia

  1. Kuulostaa niin tutulta. Mulla suurin juttu on mies joka haluaa syödä herkkuja joka päivä. Eli niitä on aina tarjolla. Ja mulla on huono itsekuri, että kyl joka päivä tulee jotain makeaa syötyä. En ollenkaan haluaisi mut miehen tapoja en pysty muuttaan. Kokeiltu on. Vaan oon huomannut et liikunnan määrällä on yhteys makean himoon. Jos liikkuu paljon, tekee mieli syödäkin terveellisesti. Ja päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, teillä mies tuollainen sokerihiiri! No se on kyllä paha juttu. Meillä mies puolestaan handlaa tuon sipsilinjan. Kumpikin huono juttu. Liikunnallisuus pitää kyllä yllä sitä tervettä fiilistä. Ei tule niin helposti sitten tartuttua siihen suklaalevyyn jos on juuri tehny hyvän punttitreenin.

      Poista
  2. Tuo oli totisesti hyvä uutinen. Siinä vanhassa, tutussa ja turvallisessa on helppo elää elämän ruuhkavuodet. Mutta jostain pienestä olisi ehkä syytä tehdä aloite. Vaikka kahden levyn vähentäminen pikku hiljaa rivi kerrallaan yhteen on jo iso ja merkityksellinen askel. Yleensä ihmiset kieltävät kerralla kaiken ja niin harva pystyy elämään loppuelämäänsä! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskeluaikoina söin suklaata levyn päivässä, mutta en juonut kahvia. Suklaalla pysyin hereillä yömyöhään vääntäen puolet lyhyemmässä ajassa opinnot :D en kyllä tekisi toisten! :)

      Poista
    2. Apua! :D en muuten ees tajunnut että tuossa suklaassahan on kofeiiniakin. Mä juon kahvia 2-3 mukia päivässä lisää. Vähentämisen tarvetta siinäkin...

      Poista
  3. Mulla on kans suklaa se akilleen kantapää. Mulla taas sitten on ylipainoa, vaikka urheilen kohtalaisen paljon, lihaskuntoa ja voimaa löytyy. Aina ei ymmärrä, miten toisille sitten kertyy näkyväksi sitä tavaraa enempi kuin toisille. :) Taannoin tässä jumppaan mennessä aulaemäntä katteli mua päästä varpaisiin ja totesi että ehkä mä tunnilla pärjään ja voin ainakin kokeilla, vaikka onkin tarkoitettu urheilijoille ja kovaa treenaajille, kun kysyin upouuden tunnin luonnetta. Mitä vielä, pärjäsin erinomaisesti ja tein kaiken vaikeimman ja rankimman kautta. Ulkonäkö siis pettää!
    Mitä herkkuihin ja ruokavalioon tulee, terveelliset elämäntavat ois kyllä tärkeä opettaa lapsille ja yritetäänkin pitää kiinni karkkipäivästä (itse sit saattaakin kaupassa lipsahtaa siihen salaa syötyyn suklaapatukkaan aina joskus). Nyt onkin mulla(kin) jokasyksyinen peiliinkatsomisen ja syömisen keventämisen paikka, kesän porsasteluiden jäljiltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän jos lihaksia on, niin ne myös siellä tuovat ympärysmittaa esim lantioon :) Mulla kun on ehkä pelkät luut tuolla moosen alla niin jäädään aika pieniin ympäryksiin :( Ja hyvä sä kun pistit sille ohjaajalle uusiksi näkemykset :) Typerää aliarvioida asiakkaita.

      Meilläkin on karkkipäivä lapsilla, ja pystyn siitä pitämään kiinni mutta huomaan että jos jossain on tarjolla herkkuja, niin mun lapset vetää sitä sit kaksin käsin. Ei mitään tolkkua tai että riittäisi se yksi keksi. Ihan hirveetä. Terve suhtautuminen herkkuihin pakko opettaa.

      Poista
  4. Niin tuttua! Mä myös olen yrittänyt vähentää suklaan syömistä, joka alkoi taas kesän aikana lähteä kokonaan lapasesta. Oon aina ollut hoikka, mutta nyt tämä possutteluruokavalio on alkanut kostaantua ja mahanseutu näyttää tällä hetkellä samalta kuin alkuraskauksissa. Ei siis kiva. :D Ja lihaskunto... Olematon! Käsissä on jonkin verran voimaa lasten kantelun ansiosta, mutta tänäänkin jumpassa totesin, että mun vatsalihakset ovat varmaan ihan täysin surkastuneet. Vaikka toisaalta pari raskautta lyhyen ajan sisällä kuuluukin näkyä, niin todellakin yritän päästä muutaman vuoden takaisiin mittohin ja kaupan päälle tsempata herkuttelun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen sillä verukkeella syönyt, koska kolme lasta neljässä vuodessa niin paino on sahannut kakskyt kiloa ja imetys on aina vieny multa ne raskauskilot. Mutta, ei ne kyllä lihaksia tuo. ihan on mulla saamattomuudesta kiinni, mutta kun ei vaan tunnu jaksavan. On mulla salikortti ja pidän kiinni että siellä käyn, mutta se intohimo kyllä puuttuu treenaukseen taas täysin. Mistäs sitä saatas...

      Poista
  5. Ai, hurja! Minäkin voisin syödä suklaalevyn vaikka joka päivä. Ne oikein huutelee mulle kaupan hyllyiltä, mutta en syö tällä hetkellä juuri sokeriherkkuja lainkaan. En edes suklaata. En vain anna itselle lupaa. Olen elänyt koko syksyn sokerittomasti, kun on tosiaankin tarkoitus päästä ylikiloista pois. On ne vaan mielettömän tiukassa. Siltikin vaikka kahvakuulaan kolme kertaa viikossa ja kahdesti käyn jumpassa. Lisäksi lenkkeilen melkein joka päivä. Parisataa grammaa per viikko on ollut kutistumisvauhti. Se vauhti ei motivoi, mutta en anna periksi. Liikuntaa, kasvipainotteista ruokaa, vettä riittävästi ja lepoa sopiva määrä. Uskon, että pääsen tavoitteeseen. Hitaasti, mutta varmasti! Ja vähän samanlainen tuntemus kuin Johannalla: kuntoa ja voimaa löytyy, vaikka ulospäin näytän aika plösöltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aina muuten ajattelee, että noiden laihojen sitä kärsii syödä vaikka mitä, mutta eihän se suklaalevy ole hoikalle sen terveellisempää kuin meille pulskillekaan. Nyt on rahkailtapala syötyä. Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä uudelle blogikierrokselle. Olipas mukava pitkästä aikaa istua illalla koneella, kun mies laittoi lapset nukkumaan. Onniliinillekin kelpasi isä vieruskaveriksi, kun yleensä siihen puuhaan kelpaa vain minä. :)

      Poista
    2. Hyvä Onniliini :) Niin sitä pitää :)

      Joo ja tuosta "saa syödä mitä vaan"-ajatuksesta. Olen ajatellut niin itsekin, kun tosiaan eihän se ns. painossa näy. Mutta terveellistä se ei kyllä ole ja tervehän ennen kaikkea haluan olla :)

      Poista
  6. Entinen lihava läski ja sokerihiiri täällä vaan terve :) Tuo pari suklaalevyä viikossa kuulostaa erinomaisen tutulta, ja jos nyt ihan totta puhutaan niin ei edes riitä. Pullaa, karkkia, keksejä... You name it, I ate it. Mulla ei auttanut sokerihimon kukistamiseen mikään maltillinen vähentäminen tai kohtuukäyttö silloin tällöin. Himot katosivat lopullisesti vasta siinä vaiheessa kun hyvästelin sokerin kokonaan. Hedelmät ja hunaja ovat pop ja suklaata voi itse tehdyn raakasuklaan muodossa edelleen nauttia. Enää ei karkkihyllyn kutsu ole ylitsepääsemätön. Yllättävää kyllä tämä muutos on ollut muille paljon vaikeampi kuin minulle. Mummut kärsivät kun kahvipöydän herkut eivät kelpaakaan ja lapsia harmittaa kun koskaan ei kotona ole mitään hyvää syötävää :D

    VastaaPoista