SE AAMU KUN KAIKKI MUUTTUI - PIENEN LAPSEN ALLERGINEN REAKTIO


"Nokkosihottuma eli urtikaria on yleinen iho-oire, jota esiintyy 10-20 % väestöstä ainakin kerran elämässä. Urtikaria voi olla myös vakavan allergisen yleisreaktion eli anafylaksian oire."

Meillä koettiin eilen aamupalapöydässä kauhun hetkiä. Vauvalla sormiruokana olleet kananmunanpalat (mitä ilmeisimmin) aiheuttivat ensin lievää punoitusta suun ympärillä. Pian kaulalle alkoi nousta nokkosihottumaa, joka levisi poskille, silmäkulmiin ja otsalle. Nenä kutisi, aivastutti, huulet turposivat, kieli alkoi turvota. Siinä vaiheessa kaivoin puhelinta esille soittaakseni hätäkeskukseen mitä tehdä. Puhelin putoaa lattialle ja menee rikki, lapsi muuttuu entistä punaisemmaksi ja turvonneemmaksi. Takit haetaan naulakosta päälle, etsitään auton avaimia tuloksetta. Kaivetaan kaapista vara-avain, juostaan autoon ja ajetaan terveyskeskukseen. Lapsi tutkimuspöydälle, vaatteet pois ja meinaan pyörtyä kun katson punaisten läiskien täplittämää vauvan kehoa, turvonnutta kieltä ja itkevää lasta.

Siellä kolmen lapsen kanssa yövaatteissa seisoen jotenkin konkretisoitui se, että minun lapsillani on kaikilla ollut jonkun asteinen allergia vauva-aikana. Lääkäri tivaa jälleen kerran omia oireitani lapsuudesta, onko minulla atopiaa, allergiaa tai astmaa. Vastaan jälleen kerran, että en tiedä, ei kai ja en usko. 

Onneksi lapsi alkoi pian tokenemaan ja ihon väri alkoi palailemaan normaaliksi. Selvisimme säikähdyksellä. Lapsellamme nyt vaan sattuu olemaan ilmeisesti kananmuna-allergia. Saimme lähetteen jatkotutkimuksiin sairaalaan, jossa allergioita aletaan selvittämään. Tänään sain reseptin varalta epipeniin.



Iltapäivällä soitteli ystäväni ja kyseli kuulumisia. Kerroin puhelimessa aamun äkkilähdöstä, ehkä vähän hysteerisesti nauraen. Ystävä näki defenssimekanismin läpi ja ehdotti että kävisin läpi tapahtunutta terveydenhuoltoalan ihmisen kanssa. Niinpä tänään avauduin neuvolassa asiasta ja sain käytyä asian läpi, kaikkine huolineen. Nyt olen valmis tästä kirjoittamaan jo blogiinkin. Eilen en tiennyt mistä sanasta olisin alkanut kertomaan koko juttua. 

Haaveilin vielä viikko sitten sitä, miten saan vihdoin "normaalin vauvavuoden". Olen voinut itse loistavasti, jaksanut yöheräilyt ja parisuhdekin voi hyvin. Enni on ollut poikkeuksellisen terve vauva, yhtään korvatulehdusta ei ole ollut. Iho on ollut hyvä ja ruokahalu on ollut loistava. Mitään allergiaan viittavaa en ole syynäämälläkään löytänyt. Eilen yöpuvussa terveysaseman käytävällä kaikki nämä haaveet vedettiin minulta pois. 

Miksi minä en osaa tehdä tähän maailmaan kuin lapsia, joissa on "joku vikana"? Tätä ajatusta mietin nukkumaan mentyäni. Mikä minussa on vikana? Tai on ollut? Muistan kyllä, miten käsissäni oli isot ihottumat taipeiden kohdalla ja revin ne auki raapimalla. Samoin muistan nuoruudestani päänahan isot haavat ja kutinat. Kolmannen raskauden jälkeen kasvojeni iho kuoriutui irti hiutaleina. Tälläkin hetkellä mulla on rystyset verillä, koska iho on niin kuiva. Muistan, miten minun oli välillä vaikea hengittää, ahdisti. Ikinä en ole käynyt allergiatesteissä, enkä millään erikoislääkärillä. Olen aina ajatellut, että minä vain nyt olen ollut sellainen. Että ne on sellaisia oireita mitä nyt kaikilla on. 

Tämän kolmannen vauvan kohdalla olen nyt kuitenkin alkanut ajattelemaan,  että voiko se vaan olla hirveän huonoa tuuria, että kaikkien kolmen vauva-aikaa varjostaa jonkun sortin allergia? Vai voisiko sillä olla joku geneettinen tausta? Onko jollain teistä kokemusta vakavista iho-oireista vauva-aikana?


Tykkäsitkö? Liity lukijaksi bloggerin kautta tai seuraa blogiani Bloglovinin avulla facebookissa sekä instagramissa


14 kommenttia

  1. Melkoinen kokemus varmasti! Helpotus että reaktio helpottui itsekseen ja selvisitte säikähdyksellä!
    Meillä toisella kaksosista on ollut iho- ja suolisto-oireinen maitoallergia parikuisesta kaksivuotiaaksi saakka. Alkuun oireet olivat rajuhkot (vatsakivuista johtuvia kouristuksia, yösäpsyjä, syömättömyyttä, ihottumaa, refluksia, itkuisuutta, motorisen kehityksen hitautta ym) jotka tietysti pienellä 2-6 kk ikäisellä olivat hurjaa huolta aiheuttavia. Kun hoito saatiin tasapainoon meno muuttui, eikä asiaa enää osannut murehtia. Kaksivuotiaana loppui apteekista saatavan maidonkorvikkeen korvaavuus, ja hiljalleen neito alkoi sietää tavallisia maitotuotteita. Välillä edelleen käy mielessä onkohan muita allergioita olemassa / alttiina puhkeamaan, mutta en ole osannut asiaa murehtia. Toivotaan että ei. Toivottavasti tekin selviätte vauvavaiheen allergioilla, ne on hirmuisen yleisiä ja onneksi valtaosin ohimeneviä tai usein lievemmäksi muuttuvia. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hurjalta noi teidän toisen tyttären oireet, ja myös valitettavan tutulta meidän esikoisen- ja toisen lapsen ajoilta :/ Nykyään hekin voivat syödä jo kaikkea. Se tässä lohduttaa, kun nuo allergiat onneksi tuppaa väistymään iän myötä :) Kiitos kun kävit Annukka kirjoittamassa kokemuksiasi.

      Poista
  2. Hui kamala mikä kokemus! Varmasti oli pelottava, en pysty edes kuvittelemaan millainen shokki siitä on tullut, kun lapsi alkaa yhtäkkiä reagoimaan noin. Onneksi kuitenkin selvisitte "vaan" säikähdyksellä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shokki oli kyllä oikea sana kuvaamaan tunnetilaa. Vastaanotolla lääkäri kysyi lapsen syntymäaikaa ja tiedätkö, että en muistanut sitä. Ei siis minkäänlaista havaintoa milloin Enni oli syntynyt. Huhheijaa, se oli friikkiä. Toki sitten pian jo muistin mutta kyllä sitä voi olla huolesta sekaisin joskus.

      Poista
  3. Olipa teillä rankka kokemus! Ymmärrän hyvin, että tuollainen kohtaus säikäyttää armottomasti, mutta onneksi kävin neuvolassa keskustelemassa asiasta ja nyt kirjoitat siitä tänne blogiin. Omille lapsilleen ei koskaan haluaisi mitään pahaa tapahtuvan, mutta onneksi allergiaa aletaan nyt selvitellä, niin saatte varmuuden. Voimia arkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli kyllä hyvä käydä läpi neuvolahenkilökunnan kanssa. Helpotti kun sai jollekin kertoa kun oli nukkunut yön yli.

      Poista
  4. Hei, meillä on auttanut se (ja joku hyvä tuurikin kai?) tieto, että tutkimuksen mukaan alle puolivuotiaalla pitäisi olla maisteltuna vähintään kuusi eri ruoka-ainetta tissimaidon lisäksi. Olen vielä välttänyt (kaikista suosituksista huolimatta ja jotain eurooppalaista tutkimusta äläkysymitä hyödyntäen) helposti allergisoivia alle yksivuotiaalle. Itse saan anafylaktisen pelkästä kalan h a j u s t a:/ Toisen lapsen täysimetin 7kk ja oli kaikelle mahdolliselle allerginen. Kolmas lapsi oli 'enää' maidolle, soijalle ja kauralle allerginen. Perunaa ja porkkanaa en ole antanut ennen yhden vuoden ikää, perunan tilalle riisiä, siihen liha ja marjat ja kukkakaali. Eli yksipuolista jossain mielessä mutta meillä ei ole sen jälkeen ollut pahasti allergista lasta. Puhutaan lapsuusiän allergioista, niin kokemus on osoittanut, että välttäminen ehkä antaa lapsen elimistölle aikaa kypsyä ja sitten vastaanottaa runsaasti histamiineja sisältäviä ruoka-aineitakin, kun on niihin valmis. (histamiinia sisältävät ruoka-aineet siis allergioiden takana). Tässä kokemuksia, suosituksista hieman poikkeavia, mutta meillä hyvin toimineita.
    t. seitsemän äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans lukenut noista suosituksista puoleen ja toiseen. Jotkuthan suosittelevat 4kk iästä alkaen, jotkut vasta 6kk ja äidinmaidon pitäisi jatkua sinne vähintään puoleen vuoteen. Who:n mukaan 2 vuoteen saakka. Enni sai ensimmäiset kiinteät 6kk iässä, mutta aika nopeasti olen antanut kaikenlaista eikä mistään ole tullut mitään, paitsi nyt. Ruokavaliossa on yleisimpänä kesäkurpitsa, maissi, bataatti, peruna, riisi, porkkana. Lihoista maisteltu kaikkea, eniten kuitenkin broileria tai kalkkunaa saa. Marjoista on maisteltu mustikka, vadelma, puolukka ja karpalo ja hedelmistä omena, banaani, päärynä, mango, persikka, vesimeloni nyt ainakin. Korviketta on saanut neljästi (eli maitoaltistettu kans).

      Hyvä kuulla vähän erilaisistakin ja toimivista ratkaisuista :) Nämä ravintoasiat on kyllä mystisiä ja niihin vaikuttaa suoliston yleinen kunto ja mahdolliset virukset ym kans. Todennäköisin selittävä tekijä tässäkin on ollut piilevä flunssavirus + allergeeni joka aiheutti ton meidän reaktion.

      Poista
    2. Niin ja viljat jäi tuosta listasta, eli maisteltu kaikki kotimaiset ja tattari, quinoa sekä vielä hirssi. Kaikki sopii :)

      Poista
  5. Et ole syyllinen lastesi sairastumisiin tai "vikoihin". Kaikilla on omansa, mutta äkilliset hengenvaaralliset oireet ovat tietysti kamalimpia. Liian vähän mielestäni puhutaan äidin itsensä syyllistämisestä lapsen sairastellessa/sairastuessa. Se on henkisesti rankkaa, jota ei pysty kuvittelemaan ennen kuin itse sen kokee. Epätietoisuus tekee siitä vielä piinallisempaa. Voimia Piia! Toivotaan että syy löytyy! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se tavallaan noin, mutta sitten miettii että sillä lapsella on mun geenit ja se elää mun luomassa ympäristössä, joten tavallaan sen elämän kohtalosta on vastuussa aika isossa määrin. Sattuman mahdollisuushan on kans, että ihan kaikkeen ei kyllä pysty vaikuttamaan. Todennäköisesti ei tähänkään :D

      Poista
  6. No, hui! Tuommoset tilanteen on ihan painajaismaisia. Itse muistan sellaisen tilanteen, kun kakkonen oli vähän yli puolivuotias ja esikoinen kaksi vee. Olin jäänyt lasten kanssa viikonlopuksi yksin kotiin, kun mies oli reissussa. Kello oli illalla 11 ja vauva ryömi lattialla. Yhtäkkiä alkoi älytön huuto. Näin, että käden vieressä oli ampiainen. Se oli pistänyt peukalon hankaan. Käsi alkoi saman tien turvota. Koko käsi! Päivystys oli 150km:n päässä. Soitin tk:hon. Sain hoito-ohjeet ja asiasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Huh! Just pelkäsin, että hengityskin alkaa vaikeutumaan, ja kun ambulanssinkin tulemiseen täällä peräkylässä saattaa mennä melkein puoli tuntia. Sitä on niin avuton olo itsellä tuommosissa tilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsi miten pelottava kokemus teilläkin on ollut! Ampiaisten kanssa on täälläkin ollut toissa kesänä kohtaamisia. Yksi pisti meidän kaksivuotiasta poskeen ja toinen isompaa nivuseen. Esikoisella turposi huulet ja lähdimme sairaalaan varmuuden vuoksi. Silloinkin meni ohi itsestään tuo kohtaus. Keskimmäiselle annoin kyytabletin ohjeen mukaan ja ei tullut mitään vaika pisti ihan suupieleen. Se avuttomuuden tunne on se pahin juttu, kun tuntuu ettei pysty tekemään tarpeeksi.

      Poista
  7. Niin, se avuttomuus on tosiaankin pahinta!

    VastaaPoista