VIISI YLEISINTÄ LUULOA OMPELEMISESTA

Kerron monesti avoimesti, että teen vaatteeni itse. Kahvipöytäkeskustelussa saattaa keskustelu saada mitä erikoisempia muotoja tämän jälkeen. Usein huomaan, että saan joko osakseni ihailua tai sitten toimintaani koitetaan selittää jollain rationaalisella tavalla. Kun eihän se nyt vaan voi olla niin, että jollain riittää aikaa vaikka vaatteiden tekoon nykypäivänä. Ja vaikka riittäisi, niin miksi tehdä itse kun ei tarvitse?  Ja niin edelleen... Te tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Keräsinkin tähän juttuun joukon niitä kliseitä, johon jokainen meistä tyylinsä itse tekevistä on törmännyt.


"Kun tekee itse, saa aina itselle sopivaa."

Väärin ja oikein. Kuinkahan monta kertaa olen piirtänyt jonkun vaatteen kaavan ja ommeltuani todennut, että se mahtuisi ennemmin jollekin hieman lyhytkätisemmälle, isopovisemmalle -ja mahaiselle naiselle? Koko 36 voi tarkoittaa kaavoissa aikamoista variaatiota. Riippuen kaavan väljyysvaroista tai mallista, puhumattakaan kangasvalinnasta, voi lopputulos olla vähemmän mairitteleva vaikka kuinka valitsisi kokonumeron perusteella oikean koon. Tärkeämpää olisikin tehdä muutama testikappale vaikka harsien ja siirtää muutokset kaavaan. Parhaimman lopputuloksen saa kun ostaa kaavanpiirtopalvelun ammattilaiselta ja tekee sen mukaan itselleen jatkossa vaatteita. Kustannus voi olla satasen luokkaa, mutta säästät turhia ompeluita, kankaita ja aikaasi kun kerralla saa sopivaa. Oikeasti sopivan vaatteen saaminen voi olla aikamoisen työn takana. 

"Itse tehden pääsee halvemmalla."

Väärin ja oikein. Otetaan esimerkiksi naisen pitkähihainen tunika koossa S. Kangasta tähän voidaan varata 1,2 metriä. Piirretään kaava ja tilataan nettikaupasta hyvälaatuista kuosillista trikoota. Edullisimmillaankin näiden kankaiden metrihinta on jotain 22 € tienoilla, joten 1,2 metriä kustantaa minulle 26,4 euroa. Tähän päälle lasketaan postikulut 4-6 €, joten lopullinen kustannus kankaalle on noin kolmekymmentä euroa. Paitaan tarvitaan lisäksi lankaa, mahdollisesti tukikangasta ja esipesun takia sähköä ja vettäkin kuluu jonkun verran. Lisäksi tulee kokolappu, oma kangasmerkki sivusaumaan ja se ompelukoneen viemä sähkönkulutus. Halvimmillaankin omatekoinen tunika maksaa siis noin kolmisenkymmentä euroa. Vertailun vuoksi H&M tarjoaa naisten pitkähihaisen trikootunikan hintaan 14,90 €. Toisaalta taas itse tehden säästää paljonkin, jos vertaa kotimaassa valmistetun ja suunnitellun Mustavan trikoopaitaan, jonka saisi omakseen 60,49€ hintaan. Riippuu siis kulutustottumuksista säästääkö itse tehden vai ei. Halpaa se ei kuitenkaan mielestäni ole nykypuuvillan kilohinnoilla. 

"Ei kai kukaan nyt enää vaatteita tee kun kaupastakin saa?"

Väärin. Tiedättekö mikä on Suuren käsityölehden lukijamäärä? Se on 258 000. Ottobre Designin painosmäärä on n. 150 000 kappaletta, joista 95 % myydään ulkomaille vaikka lehti on kotimainen. Netissä löytyy useita ompeluun erikoistuneita sivustoja. Facebookissakin näitä on ainakin kolme, joista suurin on Ompeluelämää 12543 jäsenellään. Käsityöharrastus siis on ja voi hyvin Suomessa ja maailmalla. 

"Tosi hieno paita! Voisit alkaa myymään noita vaatteita!"

Väärin (ja oikein). Myyjäiset ja tutuille tekeminen voi houkutella, sillä siitä saatava raha on kiva bonus kivasta harrastuksesta. Puhun nyt omasta kokemuksestani, mutta kehotan miettimään kaksi kertaa ennen siihen ryhtymistä. Opettele ensin ompelemaan kunnolla tasalaatuista jälkeä ja tee se nopeasti. Siinä on jo niin paljon haastetta, että monen myyntiura kaatuu alkutaipaleelle. Jotta voisit pyytää naisten trikootunikasta edes sen 30 € (pelkän kankaan osuus), vaatteen pitää olla lupausten mukainen ja hyvin tehty. Mieti kuinka paljon aikaa olet valmis laittamaan toisille ompelemiseen. Onko se pois omasta harrastusajastasi? Sinun pitäisi ommella naisten peruspaita puoleen tuntiin, jotta voisit pyytää siitä noin neljä-viisikymmentä euroa. Kaikki tulo pitää ilmoittaa veroilmoituksessa tai hoitaa myynti yrityksen kautta, jolloin usein lisätään hintaan myös arvonlisävero. Kaikki yrittäjät eivät ole alvivelvollisia, jos tekevät pieniä eriä vaikka joulumyyjäisiin. Jokainen myyntiin tekevä maksaa kuitenkin veroa saadusta tulosta. Ei ole olemassa mitään alle tonnin rajaa, jolloin ei tarvitsisi ilmoitella verottajalle myydyistä tuotteista. Se on vain urbaanilegendaa. 

Jos kuitenkin olet vakaasti päättänyt perustaa yrityksen ja alkaa tekemään vaatteita myyntiin, perehdy asiaan kunnolla. Siis oikeasti tosi hyvin. Hommaa kirjanpitäjä tai pidä itse tarkkaa kirjaa myynnistä, säilytä kuitit ostoista ja brändää itsesi jotta erotut muista. Mieti, mikä on se juttu minkä takia sinulta ostettaisiin ennemmin kuin vaikka Muka va:lta. Yrittäminen voi olla menestystarina tai todellinen kananlento.

"Voisiksä pikaisesti lyhentää nää lahkeet? Entä vaihtaa toppatakin vetskarin? Tai ommella meidän pihakeinuun katoksen vaikka kahvipakettia vastaan?"

Väärin. Näitä hyväntahtoisia pyyntöjä satelee pitkin vuotta ainakin omalla kohdallani. En halua olla kenellekään ilkeä tai epäystävällinen, mutta ihan aina ei tiedättekö jaksa... Tarjoudun itse tai vastaan heti reippaasti kyllä, jos olen oikeasti sitä mieltä, että pyytäjä arvostaa antamaani työpanosta. Sen sijaan voin kyllä ommella heti sinulle trikoopaidan jos tulet vahtimaan lapsiani kahdeksi tunniksi ja maksat kankaat itse ja mieluusti mulle jotain pientä vaivanpalkkaa, vaikka sen kahvipaketin. Äitiyslomalla ollessani en voinut tehdä muutenkaan töitä kuin sunnuntaisin, joten pidin reilusti tilaustöistä äitiyslomaa. Nyt hoitovapaalla ollessani saisin taas tehdä töitä milloin haluan, mutta vähäiset yöunet ja nämä kolme kotona hoidettavaa lasta eivät anna siihen juuri mahdollisuutta. Haluan pitää tällä hetkellä ompeluharrastuksen omana aikanani. Voin kyllä lainata koneitani ja auttaa ompelutyössä jos haluat tulla meille ompelemaan itsellesi trikootunikan. Ymmärrät varmaan? 

"Tosi kiva tunika, näyttää ihan kuin kaupasta ostetulta!"

Oikein (ja väärin). Kun tekee kunnolla, niin en usko kadun tallaajan erottavan, koska vaatteeni on kaupasta tai omasta pajasta. Itse tehty voi olla muodikas ja ajaton, tyylikäs ja hyvin sopiva. Sen ei tarvitse näyttää nuhjuiselta ja kolmasluokkalaisen ompelemalta. Toisaalta, oletteko koskaan katsoneet niitä kaupan paitoja nurjalta? Kun monesti ne vaatekauppojen vaatteet nyt joka tapauksessa ovat kolmasluokkalaisen ompelemia jossain päin Intiaa, niin työnjälki voi olla sen mukainen. 

"Tosi kiva tunika!" ja vastaat siihen: "Tää nyt vaan on tällanen tekele..."

Väärin. Nyt nainen oikeasti! Ota itseäsi niskasta kiinni! Älä ole vaatimaton tai alentuva itseäsi kohtaan. En tarkoita, että sinun pitäisi alkaa toitottaa kaikille omaa suuruuttasi ja ompelutaitojasi ja perustaa heti ompeluyritys, kun joku vähänkin ehdottaa jotain sinnepäin viittaavaa. Tarkoitan, että otat kiitoksen omasta työstäsi sanomalla: "Kiitos, niin minustakin". Harjoittele vaikka peilin edessä, jos et muuten osaa. Pian huomaat, että se tulee jo luonnostaan. Eikä siinä ole yhtään mitään pahaa. 

Tässäpä nämä viisi kliseisintä omalta kohdaltani. Minkälaisia yleisiä luuloja tai kommentteja olet kuullut muiden suusta? 


44 kommenttia

  1. Mainio juttu! Niin totta joka kohta, kuultu monen monta kertaa täälläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha :D hauska kuulla että on muita saman kokeneita!

      Poista
    2. Minulla yleisin kommentti on se, että itse tekemällä säästää. Minun kohdallani itsetehtynä saan sopivia ( ja huteja myös uusien kaavakokeilujen myötä) ja oikeilla mittasuhteilla kun olen standardipituutta pidempi ja muutenkin ulokkeet ei ole kuten mitoituksessa yleensä. Minulle itsetehty on myös eettisesti parempi vaihtoehto. Toisaalta valtavat kangasvarastot eivät oikein anna itselle lupaa ostaa kaupasta sisävaatteita.

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu! Voin samaistua, vaikka musta ainakin tuntuu että olen todellinen säätäjäharrastelija näissä ompelujutuissa. :D Varsinkin tuo kaveriapu "ku eihän se sulta paljoa vaadi" "sähän teet sen ihan hetkessä". Mä teen oikeastaan vaan lastenvaatteita ja niitäkin valmiista kaavoista, enkä siis piirtele niitä itse. Olen monelle kysyjälle sanonut, etten tee mitään tilauksesta. Tämä on mulle harrastus ja teen oman fiiliksen mukaan ja annan sitten tekeleitäni lahjaksi. Ihanaa loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavereille on vielä niin vaikea sanoa ei, jos pyytävät. Varsinkin jos muistaa että itse on jostain kiitollisuudenvelassa tai jotain sellasta, niin helposti sanoo sitten joo vaikka ei oikeasti ehtisi. Lahjaksi tekeminen on kivaa kun sillon voi vaikka hätätapauksessa ostaa jos ei onnistukaan :)

      Poista
  3. Niinpä niin :) Mielestäni ihmiset usein ajattelevat ompelua juuri vain hyödyn kautta ja unohtavat, että se on harrastus siinä missä moni muukin asia. Että usein – ainakin itelle - ompelumotivaationa toimii tekemisestä saatu nautinto ja haasteet opetella uutta, eikä tärkeintä ole käytännölliset syyt tehdä halvalla ja helposti. Toki käytännöllisyys ois plussaa, mutta siinä aloittelevana ompelijan olen vielä harvemmin onnistunut :D

    Aloittelijana noista viidestä kohdasta erityisesti minuun kolahtikin tuo viimeinen kohta, sillä syyllistyn herkästi itteni alentamiseen ja vähättelyyn: esim. työkaveri kuuli ohimennen keskustelun, jossa kerroin tehneeni päällä olevan tunikan ja totesi sen olevan "just semmonen ite tehdyn näköinen". Menin kommentista niin hämilleni, että aloin komppaamaan palautteen antajaa sönköttämällä jotain epämääräistä aloittelijan taidoista ja etsimällä etsimään tunikastani vikoja, vaikka tiesin onnistuneeni siinä erinomaisesti kaavoituksesta ja raitojen kohdistamisesta lähtien. Että ihan oikeasti - harjoittelen ottamaan itteeni niskasta kiinni vaikka sitten peilin edessä :)

    Mukavaa joulunodotusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheeta mikä kommentti sun työkaverilta! Mä olisin varmaan ollut kans sanaton. Jos hän tarkoitti sen jotenkin hyvällä? ehh... Mutta siis kyllä kannattaa omaa työtä arvostaa ja rinta rottingilla kantaa. Ja sanoa kiitos :)

      Poista
  4. "Itse ommeltu tunika maksaa halvimmillaankin 30e."

    Väärin. Nettikaupan sijaan kankaan voi ostaa vaikka eurokankaan palalaarista, jossa samaisen tunikan hinta pääsisi varmasti alle 10e hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis juu, onhan tuo vaihtoehto ja itsekin sitä joskus käytän. Eurokankaan palalaarin kankaat maksaa 25 € kilo ja vähän reilu metri kangasta painaa jotakin 400g. Silloin metrihinnaksi tulee juuri se 10 €. Palakankaissa on erinomaisia löytöjä, mutta valitettavasti niitä sekundapalojakin koska ovat tehtaiden jämäeriä ja kakkoslaatua. Tämä on hyvä laari moneen kokeiluversioon ja kaavantestaukseen. Ei ole kallista testauskangasta. Itse kumminkin usein suosin pakkakankaita jos teen jotain itselleni, kun niissä on pesuohjeet ja materiaalitietous joka taas palalaarikankaista puuttuu :)

      Poista
  5. Hyviä havaintoja! Minua myös ärsyttää tuo sukulaisten/ystävien "hyväksikäyttö"! Esimerkiksi housunlahkeiden lyhentäminen, mekon kaventaminen ja helman lyhentäminen ovat kuitenkin sen verran yksinkertaisia (mutta joskus aikaavieviä), että varmasti osaisivat itsekin, mutta ei viitsitä kun on toinenkin mahdollisuus. Ja jos harrastan ompelua, niin ei se tarkoita, että nauttisin mistään korjausompelusta, varsinkaan muille ilmaiseksi. Tsemppiä kaikille sanomaan ei! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta! Vähän sama kun jos tykkää puutarhanhoidosta ja laittaa oman pihan nätiksi, niin pyytäisi sitä henkilöä ajamaan ruohoa omalle tontilleen. Että jotain rajaa sentään... :D

      Poista
  6. Hyvin koostettu teksti. Käsityöharrastus on kyllä semmoinen, josta saa aina kuulla kommentteja. Olen itse ompelualalla, joten teksti kirvoitti jotain ajatuksia.

    "Kun tekee itse, saa aina itselle sopivaa."
    Saa, mutta sekin vaatii aika paljon. Lehtien kaavat eivät ole ikinä henkilökohtaisille mitoille tehtyjä, niin eiväthän ne täydellisesti istu. Jotta itsetehty vaate olisi sopiva, sitä pitää sovittaa ja muokata. Ja usein siihenkin saattaa tarvita kaverin apua. Kannattaa muuten aina sovittaa paperikaavoja, ennen kuin leikkaa mitään kankaalta. Saattaa säästyä isolta vaivalta ja pilatulta kankaalta.

    "Itse tehden pääsee halvemmalla."
    Hyvin kiteytit - riippuu ihan millaiseen hintatasoon on tottunut. Mutta lähtökohtaisesti kankaat ovat kyllä Suomessa ihan järjettömän kalliita. Eikä se johdu pelkästään puuvillan maailmanmarkkinahinnasta, vaan ihan suomalaisesta hinnanmuodostustavasta. Puuvillakankaan tuotantohinta saattaa olla muutamaa euroa metri, mutta kun useampi välikäsi ja jälleenmyyjä poimii katteensa, niin hinta muuttuukin äkkiä siihen 30e metriltä. :/

    "Tosi kiva tunika, näyttää ihan kuin kaupasta ostetulta!"
    Tähän aiheeseen olen törmännyt viime aikoina aika usein netissä, ja jollain tapaa en ymmärrä miksi tällaisesta kommentista jaksetaan loukkaantua. Käsityö tuo itsellenikin usein mieleen alakoululaisen kässäntunnin tuotokset, vaikka olen oikeasti alan ammattilainen. Tämä johtuu siitä, että "kaupasta ostetut" tuotteet ovat yleensä läpäisseet jonkinlaisen laatutarkistuksen - tuotteet kestävät tarkastelua yleensä edes päältäpäin tarkasteltuna. Lisäksi erilaiset koneet (teollisuuskoneet vs. kotikoneet) tekevät useimmiten hyvin erilaista jälkeä. Hyvällä kotikoneella saa "kaupasta ostetun" näköistä jälkeä, huonohkon koneen jälki taas tuottaa aina kotikutoista jälkeä - tärisevä tikki, irvistävät saumat... No jaa, pointtini kuitenkin oli, että miksi jaksaa loukkaantua jostain sellaisesta, jonka joku on kehuksi tarkoittanut.

    Todella kivaa pohdintaa, herättää ajatuksia. Jäi sellainen tunne, että täytyy ehkä joskus avautua aiheesta itsekin oman blogin puolella. Keskustelua on aina hyvä herättää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja! Jos kirjoitat aiheesta, niin tule ihmeessä linkittämään valmis juttu sitten tänne postaukseen :) Keskustelua on hyvä pitää yllä.

      Poista
  7. Joo, voihan housunlahkeet, veyskarit ja verhot! :D Suurimman "amen to that" -fiiliksen sai aikaan tuo kaupanvaatevertaus. Monesti halpisvaatteiden ompelujälkeä katsoessani en voi kuin sydän sykkyrällä pohtia, kuinka pienet kädet ne on tehnyt. :( Sen lisäksi, että ompelu on kiva harrastus, on mielestäni eettisyys tosi tärkeä osa. Ok, joka paikasta en tiedä, mistä kangas on peräisin (juuri esim se EK:n palalaari), mutta moni suomalainen kangasfirma myy kestävästo/eettisesti tuotettuja tekstiilejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...vetskarit.. muka aina oikoluen ennen viestin lähettämistä :D

      Poista
    2. Tuo eettisyys on kans itselle tärkeä arvo, ihan kaikessa. Kankaan alkuperää on hyvin selvitellyt mm. sormustin-blogi. Suosittelen käydä lukemassa jos aihe kiinnostaa enemmän :)

      Poista
    3. Joo, oon käynyt ne lukemassa, tosi hyvät kirjoitukset!

      Poista
  8. Hyviä pointteja! Minusta olisi todella tärkeää, että käsityön tekijät osaisivat enemmän arvostaa omaa tuotettaan. Vaikka se ei olisikaan ihan viimeisen päälle, on se itse tehty ja sen teosta on nautittu. Yrittäjyyteen suosittelisin ihan kaikille yrittäjäkurssia. Realistisia laskelmia ja järkeä päähän. Pienenä sivutoimisena yrittäjänä käsityöläisyydellä voi muutaman euron saada kivasti lisätuloa, mutta elättääkseen itsensä sillä, täytyy kaiken olla todella harkittua ja suunniteltua. Minulla oli todella hyvä yrityssuunnitelma, sillä olisin voinut itseni elättää, mutta minua ei kiinnostanut yksi osa-alue, joka oli pakko ottaa mukaan tulojen varmistamiseksi. Yrittäjänä kuluja on paljon, niin paljon, että monella ei niistä ole käsitystä ilman kunnon kursseja. Kirjanpitäjä on hyvä olla, mutta sekin maksaa. Samoin markkinointi ja muu ontuu monella. Pikainen haku yritysrekistereistä paljastaa, miten paljon Suomessa tämän alan yrittäjiä on. Toki minusta on ihanaa, että ihmiset seuraavat unelmiaan ja toteuttavat ne. Mutta pelkällä ihanalla tuotteella ei tee mitään, jos sitä ei osata myydä ja hinnoitella oikein. Tuotteiden hinnoitteluun sain itse ainakin todella paljon yrittäjäkurssilta, nyt en myisi niin halvalla kuin aiemmin. Tästä aiheesta riittäisi vaikka ja kuinka asiaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäjyyskurssi kiinnostaa minuakin, siitä olisi varmasti paljon hyötyä. Olen oman toiminimen vuoksi perehtynyt noihin yrityskuvioihin jonkun verran, koska tein just myyjäisiin ja joitakin tilaustöitä ja halusin kaiken menevän "oikein". Toiminimi tuntui selkeältä vaihtoehdolta. Aikamoinen viidakko sekin silti on, mutta onneksi on tuo mies joka handlaa nää talouspuolen kuviot ja auttoi siinä. Nyt alkoi kiinnostaa, että mikä se sun yrittäjyyden toimiala olisi ollut? Vaateala myös?

      Poista
    2. Juu, vaatetuspuolelle aika vahvasti olisin keskittynyt. Kannattavuuden takia olisi pitänyt ottaa korjausompeluita, jotka toisi ainakin alussa sen varmemman tulon. Ja..no..kuten moni täällä on jo sanonut, ne ei vaan ole mukavia puuhia :D. Toki vieläkin voisin harkita yrittäjyyttä. En ole varma minkä verran ValmennusMajakka järjestää teillä päin yrittäjäkursseja. Niillä on ainakin tosi hyvä nettiversio noihin talouslaskelmiin avuksi ja tuotteiden hinnoitteluun. Käytän sitä vieläkin apuna, jos joku kysyy hintaa jollekin tuotteelle. Kyllä siellä kurssilla oppi todella paljon, vaikka mullakin oli perustiedot hanskassa ja kotona kanssa mies auttamassa laskelmissa.

      Poista
  9. Alaa tosiaan vaivaa aika paljon juuri se kotikutoisuus. Kun mummot myyvät villasukkia 7€ hintaan, niin kuka saa myydä ompelemansa takin yli 200€ hintaan? Vaikka ihan oikeasti niiden sukkienkin tulisi maksaa yli 30€ vähintään, ja takkikin saa ihan oikeasti maksaa juuri sen verran kun sen ompelemiseen on mennyt aikaa.

    Koska olen opiskellut alaa, tiedän millainen ompelutason tulisi olla jotta voisin alkaa myymään tuotteitani. Olen kuitenkin päättänyt olla myymättä, sillä alan kirjo on tosiaan niin laaja. Aina ei myöskään ymmärretä mikä ero on kotiompelijalla ja teollisuusompelulla, esim. koneiden näkökulmasta.

    Hyvää asiaa siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummot polkee hintoja kyllä, joten sinnissä elää se ajatus että sukat ei voisi maksaa yli kymppiä. Ihan kamalaa. Mä nimittäin ostin juuri langat jotka maksoi 14 € vyyhti ja siitä tulee yhdet sukat. Hyväntekeväisyyttäkö pitäisi harrastaa? Ei näin!

      Ompelullisesti on toki eroa teollisuuskoneella ja kotikoneella. Nopeus, tasalaatu, huoliteltu tikki. Käyttäjältään vaatii vähän enemmän (mm. tiloja) kuin kotikoneet, mutta jos paljon tekee niin satsaus varmasti kannattaisi.

      Poista
  10. Juuri näin nämä asiat menee. Noin 40 vuotta ommelleena en enää tee tilaushommia enkä ystävänpalveluksia, mutta nuorena tuli omaa kiltteyttään revittyä omasta selkänahasta melko paljon. Ja jos jotain inhoan , niin vaatteiden korjauksia. Ihmisillä ei ole mitään käsitystä ompelun vaatimasta taidosta, tiedosta ja siihen kuluvasta ajasta. Nykyään lähden mielummin lenkille, siinä sentään kasvaa terveys.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteiden korjaukset olisi mun mielestä oikeasti kaikkien omalla kontolla. Ihan sellaset perustaidot tulisi handlata, ei ne mitään rakettitiedettä ole mutta aika työllistävää jos lähtee koko suvun housujen vetskareita vaihtamaan. Nyky youtube-kaudellakin kaikkeen löytyy ohjeet, ja tarvikkeet kaupasta.

      Poista
  11. Hyvä juttu, yes! Ehkä ohjaan tänne lukemaan, kun joku taas alkaa ehdottelemaan mulle tekemieni vaatteiden ompelua myyntiin ;)

    VastaaPoista
  12. Nää on niin totta! "Ei, en halua ommella myyntiin! Menee fiilis ja ymmärrätkö paljonko sellainen tuote tulisi maksamaan?" Mulla "pahin" on viime keväänä ompelemani raitatakki, jota ventovieraat ihmisetkin ovat ihastelleet ja kysyneet kaupungilla. Kun kyllästyy selittämään omia ompelujaan, voi vastata "mittatilauksena tehty" ;) Mulla kyllä vaatteet eivät tule välttämättä kovin kalliiksi kankaan takia, koska täällä on Jättis ja sieltä voi tehdä hyviä löytöjä. Juuri ostin Marimekon trikoota muutamalla eurolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi hintakysely on se ensimmäinen kun tietää että se henkilö ajattelee jotenkin, että nyt pitäisi päästä halvalla kun kavereita tässä ollaan. Tai niin monesti ainakin itse koen, vaikka voihan se olla ihan vaan sitä hyväntahtoista ja "pakollista" sumplittavaa.

      Voi jättis, kuinka sua kaipaan tänne!

      Poista
  13. Tota "sun pitäs tehdä näitä myyntiin" kuulee paljo. Joo, eka pitäs opetella kaavottaan, sitte ompeleen nopeesti, sitte karsiin yksityiskohtia (joiden teosta nautin eniten!) ja sitte vielä alkaa myymään omaa työtä!! Ei kiitos. En tee edes tilauksesta, ku se syö ompeluintoa. Teen vain yllärilahjoja (niitä oikeestaan useinki), joista en ole vailla vastapalveluksia. Musta on kiva välillä ilahduttaa kavereita lastevaateilla, saan samalla tuhottua kankaiden loppuja, kun omalle ei viitsi montaa vaatetta samasta ommella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan monen mielestä kohteliaisuus, sellanen hyväksyntä että tämä on hyvä tuote ja siinä on ideaa. Mut kannattaa harkita vakavasti uskooko sitä mitä toinen sanoo ja mihin todellisuudessa on rahkeet. Kaikkien mummojen ja kavereiden kannustuksesta ei kannata alkaa rustaamaan liiketoimintasuunnitelmaa...

      Poista
  14. Kaikki nuo on tullut kuultua, paitsi tuota "ei kai kukaan nyt vaatteita itse tee" -juttua ei ole tullut kukaan ainakaan suoraan sanomaan. Minäkään en tee mitään tilauksesta ja vältän tekemästä mitään korjaustöitä toisille. Sekin yleensä auttaa tässä, että kerron, että minulla on kyllä omiakin korjaustöitä kasaksi asti, sillä ompelu on minulle harrastus ja harvinaista omaa aikaa ja teen silloin (yleensä) mitä huvittaa ja yleensä ei huvita tehdä korjausompeluita. Lahjaksi ompelen joillekin, JOS huvittaa ja JOS tiedän lahjansaajan tyylin tarpeeksi hyvin (enkä yleensä ompele vaatteita aikuisille lahjaksi poislukien oma mies) ja JOS tiedän lahjansaajan arvostavan itse tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hämmästely on luettu monelta tyylisivustolta ja juuri yksi kertoi toisaalla että joku tyyliasiantuntija oli kommentoinut omatekemiä vaatteita "itseaskarrelluiksi". Sellasta vähättelyä. Ihan ommeltuja ne tehtaidenkin vaatteet on :D En käsitä.

      Poista
  15. Niin hyvä postaus! Just tuo, että "kyllä ompelemalla säästää.." Huh, mikä euromäärä makaa niissäkin kankaissa, jotka itselläni odottelevat ompeluhuoneessa vuoroaan. Niillä rahoilla olisi ostanut aika ison määrän valmiita vaatteita. Ja tuo "niin ostoisen näköinen" - siis miltä ihmiset kuvittelevat itse tehdyn oikeasti näyttävän??? Mua aina huvittaa se kommentti. Sitten vielä tuo "lyhennäpä äkkiä".... Mulle viime talvena läheinen sukulaisnainen toi lapsen hyvin kuluneen suojapuvun vetoketjun vaihtoon. Sanoin, että hae kirppikseltä parilla eurolla parempi kuntoinen, jossa on ehjä vetoketju, että "en varmasti ala vaihtamaan". Vaihda nopsaan! Miten se nopeasti vaihdetaan? En tiedä, en osaa - monen tunnin työ. Ja sitten vielä ne sukulaiset, jotka kiikuttavat kaikki vanhat lumppunsa minulle siinä toivossa, että voisin kierrättää ne kamppeet. HUH, nyppyyntyneitä collegeja, virttyneitä neulepaitoja, jotka eivät ole villaa eivätkä puuvillaa, jotka jossain tapauksessa voisinkin hyväksyä. Siis mitä ne oikein kuvittelee? Jos tykkäänkin tehdä kierrätysjuttuja, niin en minä nyt koko suvun käyttökelvottomia kamppeita ala säilömään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, tuolla makaa metri poikineen odottamassa "sitä ideaa". Nyt on taas lähtenyt tarvikkeiden ostaminen käsistä, vaikka pitkään sain pidettyä jotain rotia. Itse tehdyn näköinen on monesti joidenkin mielestä samannäköinen kuin se itse ommeltu seiskaluokan essu, jossa saumat on sinnepäin. Eihän se nyt niin mene. Harrastelijat yltävät tasoltaan varmasti samaan kuin teollisuuden kriteerit, ellei parempaan.

      Mä en ole saanut lumppukasoja (vielä), mutta olenkin tehnyt selväksi että meillä laitetaan ennemmin tavaraa eteenpäin kuin jemmaillaan. Tuskallisen kuulosta kyllä, pysy vaan tiukkana ja sano että nyt riittää.

      Poista
  16. Kyllä sitä kaiken maailman kommentteja aina kuulee. Etenkin sillä saralla, kun pitäis vaatteita korjata. Jotenkin hirveän epärealistisia odotuksia siitä, mitä väärän kokoiselle/malliselle vaatteelle voi tehdä. Täysin ymmärtämättömiltä ihmisiltä voi saada sellaisiakin odotuksia, että pitäis saada takki suuremmaksi, "onhan siellä ne saumanvarat". Ja sit jotenkin aina kuvitellaan, että kaikki tapahtuu aina äkkiä. Tosta noin vaan pari saumaa, eihän siinä nyt kauaa mee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kans tuo on jotenkin kummallinen oletus, että jotkut vaatteen korjaukset tulis tehtyä jotenkin "tosi nopsaan". "Ei sulla siinä varmaan mene viittä minuuttia kauempaa, kun muutenkin niin mahtavia juttuja saat aikaan. " Heh! Uuden vaatteen ompelee monesti paljon nopeampaa kuin alkaa esim. vaihtamaan vetoketjua. Olenkin joskus sanonut, että ratko sinä vanha pois, niin minä ompelen uuden tilalle. Se purkutyö on minusta jotenkin vastenmielistä.

      Poista
  17. Todella hyvä postaus. Ja niin totta! :D

    VastaaPoista
  18. Nämä voi niin allekirjoittaa kaikki. Tein itselleni syksyllä softshéllista takin, mistä sain ihan itseni näköisen ja johon hinkutin kunnolla yksityiskohtia. Ja ihmisten eka kommentti kuultuaan, että ite tein, oli että "paljonko maksoi materiaalit? Tuliko halvemmaksi kuin kaupasta?" Minä tietenkin selittelemään ja perustelemaan, hieman nolona jopa materiaalien kalleuden takia.... nyt mietin vaan että miksi ihmeessä! Ei mun motivaationa todellakaan ole säästäinen, vaan luomisen ja itse tekemisen tuottama mielihyvä, istuvat ja onnistuneet lopputulokset. Eikä samanlaista ihan heti myöskään kävele vastaan!

    VastaaPoista
  19. "Itse tehden pääsee halvemmalla.": Joo ja ei. Halvempaa ommella itse, kuin ostaa Suomessa tehtyä. Halvempaa myös tehdä itse, jos haluaa jotain muuta kuin tusinavaatteita. Kankaitakin voi saada edullisesti. Meilläkin Jättis vieressä. Verkkokaupan kautta ostettuihin saa pulittaa enemmän, mutta kyllä niidenkin kanssa ihan kohtuuhinnoissa pysyy vaatteen hinta. Nimenomaan itse tehden, kun ei tarvitse maksaa työtunneista! Kovin moni ei varmaan lähtökohtaisesti ompele siitä syystä, että se olisi halvempi tapa puettaa perhe, vaan se on harrastus ja into siihen tulee muista tekijöistä. Harrastuksena ei todellakaan ole halpa. Koneet maksaa, tarvikkeet maksaa, kankaat maksaa... Nälkä kasvaa syödessä ja siitä tulee taas lisäkustannuksia.

    Ompelupyyntöjä on tullut jonkin verran, mutta ne olen tyrmännyt kommentilla "kun ehtisi tehdä edes omille". Se on tuntunut riittävän tähän asti. Kyselijät itsekin yleenä pienten lasten äitejä, joten tietävät varmasti, mistä puhun, jos sanon, etten ehdi omillekaan tehdä niin paljoa, kuin haluaisin.

    Omasta lähipiiristä olen saanut kuulla sellaisia luuloja, että ompelu olisi mammojen harrastus. Sellaista, että huomaa, ettei ompelua arvosteta tai sitten ei vain ymmärretä kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Samat henkilöt kuitenkin ovat saattaneet ihailla joitain tekemiäni juttuja, mutta jos tulee puhetta siitä, että pyörin ompelupiireissä, niin kuvitelmat ovat sitä, että olen siellä vanhusten kanssa juttelemassa :D

    VastaaPoista
  20. Olen varmaan ainoa kommentoija, joka ei ole käsityöihminen. Ehkä tuo, että ihmiset pyytävät teiltä "vähän tuosta vaan ompelemaan jotain" noudattaa juuri teidän vähättelyä tekeleistänne. "Tämmöisen nyt vaan tekaisin", "tää nyt vaan on tällainen". Se että ihmiset pyytävät, he käytännössä kehuvat taitojanne. Tulee luulo, että kaipaat lisää puuhaa, kun se on niin kivaa. Jos ei itse kerro, että enempikin olisi kiva omaan käyttöön harrastaa, mistä sitä voi kukaan muukaan arvailla?! Vaikka siis et olisikaan ammattikäsityöläinen, jos itse pidät tekeleestäsi, näytä se myös muille ja kerro rehellisesti että se vei 20 tuntia aikaa ja kankaisiinkin meni 30€, mutta on se vaan kivaa nähdä kättensä jälki! Eikä muilla ole juuri tällaista! Olen ylpeä tästä!

    Joku voisi tehdä nopeutetun videon vaikka hupparin valmistamisen vaiheista. Puutöistä olen sellaisia nähnyt ja työläältä näyttää! Varmasti sitä ovat myös ompelutyöt.

    Käsityöläisen lahjoja on aina yhtä ihanaa ja ihailtavaa saada. Kuinka joku voi ostata?! Ja jaksaa? Kovin monta työvaihetta. Olkaa ylpeitä itsestänne! :)

    VastaaPoista
  21. Kiitos että kirjoitat tätä blogia. Alan seurata! Ihan mahtavaa tekstiä ja moni asia niinkuin omasta elämästäni.

    VastaaPoista