ELÄMYSHARRASTAJALTA TOISELLE

Keräsin hyllystä toistakymmentä kirjaa, asettelin ne lattialle ja otin kuvan. Pian näpyttelin kuvan ilmoituksineen paikalliselle Facekirppikselle saatesanoilla "Annetaan pokkareita ja kirjoja, vain nouto". Illalla soi ovikello kahdesti. Jo kertaalleen luetut ja minulle vanhat tutut kirjat vaihtoivat omistajaa ruskeassa paperikassissa. Vastaanottajan iloiset silmät ja kiitollinen hymy jäivät asumaan eteiseemme hetken palkaksi. Mietit ehkä tässä vaiheessa, mitä yhteistä kirjoilla onkaan käsityöharrastuksen kanssa?

Parikymmentä opusta kirjahyllyssä olivat oikeastaan hetken mielijohteita. Kirja on ehkä kaikkein paras vertauskuva elämyksestä maksamiseen. Satakunta sivua paperia ja pahvikannet eivät tarkoita yhtään mitään, ennen kuin ne lukee läpi ja elää tarinan mielikuvituksessaan läpi. Mieleni harhaili käsityökaapin suuntaan saman tien. Kuinkahan monta metriä kangasta siellä on pinoissa odottamassa? Kaappiin valitut kangaslipareet eivät tällä hetkellä sellaisenaan tarkoita erityisesti mitään. Onpa osa niistäkin tullut ostettua hetken mielijohteesta tai toisen innostamana. Mutta ommeltuna ja huoliteltuina suurimmasta osasta niistä syntyy paitoja, housuja ja takkeja. Lopputuotteet ovat syntyneet minun käsieni kautta ja niiden valmistaminen on lisätty elämänmittaiseen käsityökokemuspankkiini. 



Väitän, että käsityöpainotteinen elämä on rikasta elämää. Vaikka rahat olisivat vähissä, onnellisuutta pystyy hankkimaan kaivamalla tarvikevarastoa hetken ja luomalla jotain konkreettista raaka-aineista. Ne voivat olla villasukat tai lapsen verkkarihousut. Käsityön arvo on oikeastaan suurempi kuin sen raaka-aineiden summa. Ne vahvistavat itsetuntoa, luovat onnellisuutta ja elämyksiä. Suuri ahaa-elämykseni syntyikin kun tajusin, että oikeastaan ostan itselleni elämyksiä materian sijaan. Materia ja raaka-aineet ovat vain väline saavuttaa jotain missä tunnen olevani todella hyvä. Siksi minun on helppo luopua kangaspalan puolikkaasta vaikka ilmaiseksi. Olen saavuttanut jo siitä saatavan nautinnon eikä ole tarvetta sen toistamiseen. Pelkään jopa, että elämys kokee inflaation. Täysin ventovieraalle ihmiselle se sama kangaspalan loppu antaa oman elämyksensä. On mukava tuottaa toisille iloa. Laitoin postissa viisi kiloa kankaita menemään keskiseen Suomeen. Toivon, että vastaanottaja sai niiden kautta hyvän kiertämään. 



Olen myös koukussa siihen tunteeseen, mikä syntyy kun sata tai tuhat ihmistä elää ja hengittää samaa ajatusmaailmaa. Ei ole sama asia hehkuttaa onnistunutta takkia aviomiehelle iltapalapöydässä kuin parillekymmenelle harrastuskaverille, jotka näkevät jo ensinäkemältä että takin napinlävet hivelevät silmää ensimmäistä kertaa. Olen someharrastaja henkeen ja vereen. Käsityöelämyksen jakaminen on blogin yksi tärkeimpiä tavoitteita.

Tilatessani harrastustarvikkeita en vain siis pelkästään osta lankaa, kangasta tai vetoketjua. Ne ovat vain välineitä siihen onnentunteeseen mitä jotkut saavuttavat ylittäessään itsensä urheilusuorituksessa tai nappiin menneissä sijoituksissa. Ne tuottavat onnea oikeissa käsissä. 



Säteilyvaikutus elämään on silminnähtävä. Hyvä itsetunto vahvistuu osaamiskokemuksen kautta. Silloin perheeseen eteen tulevat haasteet pystyy suhteuttamaan oikeisiin mittasuhteisiin, lasten kiukkupuuskat eivät tunnu yhtä pahalta ja siivouskin on mukavaa. Vaikka perheenäitinä eläminen ei ihan aina palkitsekaan, niin useimmiten omien juttujen tekeminen nollaa tilanteen tai siirtää sen plussan puolelle. Itseen sijoittaminen ei ole ollut koskaan niin tärkeää kuin näinä ruuhkavuosina.

Olen myös oivaltanut sen, että kaikki materia ei tuota onnea. Ostan vain kun oikeasti tiedän sen jutun tuottavan onnea. Halvalla ostettu ja ilmaiseksi saatu materiaali ei aina ole sen väärti. Pahimmassa tapauksessa se luo ompelujumiksikin kutsutun tilan. Ei saa aikaan, kun niiden mukavien kokemusten edessä seisoo iso joukko sekalaisia saatuja ja jossain mielenhäiriössä tilattuja kankaita, jotka eivät tuota yhtään mielihyvää edes kankaana. Neuvoni onkin hankkiutua niistä eroon mahdollisimman pian, jotta harrastuksen pointti säilyisi. Sen tarkoitus on tuottaa itselle iloa eikä syödä jaksamista ja masentaa. Käytä vääristä materiaaleista saatu raha oikeasti mielihyvää tuottavaan pääomaan. Pisteytä vaikka jokainen materiaali erikseen asteikolla yhdestä kymmeneen ja säästä vain ne jotka puhuttelevat. Käytä rahasi viisaasti. 



Seuraavalla kerralla käsityöaleissa pidä siis järki ja tunteet erillään. Tavoitellessa onnenelämyksiä kannattaa ajatella omilla aivoilla eikä mennä porukan mukana. Pikatavara voi tuottaa onnea, mutta kankaan keskenloppumisen pelko ei ole mikään syy ostaa sitä itselle. Satsaa mieluummin hyviin työvälineisiin ja -tiloihin ja käytä puhuttelevia materiaaleja. Silloin olet onnenelämyksen ytimessä. 


Hyvää joulunalusviikkoa teille lukijat! 

18 kommenttia

  1. Jep, noita hutiostoksia löytyy hyllystä monta. Sitten toisaalta moni kangas on niin ihana, vaikkei omaakaan tyyliä, niin siitä ei raaski luopua. :) Mun on tosi vaikea laittaa kankaita myyntiin/eteenpäin, kun kuitenkin sitten on sellainen tunneside. Yks iso osa mun ompeluharrastusta on ihanat kankaat, joita voi vaikka paijailla ja ihastella, jos mitään ei raaski ommella ;)
    Yks hyvä vinkki näiden tuhoamiseen on lahjaompelu. Jollekin toiselle joku kangas voi sopia todella hyvin, mikä sitten oman perheen pikkukriitikoiden haarukkaan ei osu. Esimerkkinä nyt arpomani jätskimekko. Kun siitä olin lyhythihaisen paidan tytölle ommellut, en osannutkaan tehdä omalle väelle siitä enempää ja surauttelin jakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on kans tosi vaikea luopua kankaista, mutta lahjaksi surauttelen mielelläni ja silloin se luopuminen on helppoa!

      Poista
    2. Mun on kans tosi vaikea luopua kankaista, mutta lahjaksi surauttelen mielelläni ja silloin se luopuminen on helppoa!

      Poista
    3. Meillä on myös käynyt niin, että tyttären tuomitsema kangas onkin valmiina vaatteena kelvannut. Välillä ihan pää pyörällä varsinkin meidän neidin kanssa :D

      Poista
  2. Ihan mahtis teksti! Paljon heräsi ajatuksia, mutta en saa nyt sanoiksi puettua... Sanonpa siis vaan, oikein lämpöistä ja ihanaa joulun aikaa!❤️

    VastaaPoista
  3. Kiva kirjoitus! Samastun erityisesti tuohon mitä kirjoitit blogista ja sen yhteydestä ompeluun, tosi hyvin kiteytetty mitä itsekin ajattelen. Mä en ole kangashamsteri ollenkaan, vaan oikeastaan tosi harkitsevainen ostaja. Ajattelen just niin että mulle se pointti on siinä ompelussa eikä kankaassa itsessään. Ei sillä ettenkö mäkin osaisi hutiostoksia tehdä, ei sitä nyt aina jaksa olla niin harkitsevainen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, jos muistat mun messuostokset niin köh... harkitsevuus puuttui kyllä täysin ja arvaa onko suuri osa niistä ompelematta. Tiedän siis mistä puhun kun sanon että se hamstraus on tarttuvaa :D

      Poista
  4. Otse olen yrittänyt pienentää kangasvarastoani vuoden verran. Nyt loput jämät vien tytön koululle. Siellä otetaan ilolla vastaan askarteluihin ja ompeluihin. Mukava antaa, kun tietää tukevansa pienten luovuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluilla on kyllä huutava pula inspiroivasta materiaalista. Tiedän, koska opetan itse kässää. Kyllä ne printelin kankaat voittaa mennen tullen :D

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus :). Minä olen yleensä aika harkitsevainen kankaiden ostamisen kanssa, varsinkin kovin kalliiden. Ennen saatoin ostaa kirppiksiltä sellaisia kankaita, joille ei ollut mielessä mitään suunnitelmaa. Nykyään on jo onneksi oppinut miettimään kolmannenkin kerran. Toki kankaita on kaapit täynnä, jonkinlainen hamsteri siis kuitenkin. Ehkä suurin syy on se, ettei aikaa ommella ole ihan niin paljon kuin ennen. Suunnitelmat jäävät toteuttamatta. Mukavaa joulun odotusta, pian se jo onkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna Mi samoin sinullekin :)

      Minusta on ehkä ajan kanssa tullut harkitsevampi. Ennen menin ja ostin koska muutkin. Joku herätti kuitenkin että ihan näin ei kannattaisi, kun sitten ei ollutkaan varaa niihin VIELÄ kivempiin. Koska niitä tulee aina, joka kerta. Pitää miettiä mitä ostaa näistä kotihoidontukirahoista.

      Poista
  6. Olen seurannut blogiasi pitempään, nyt ajattelin laittaa kommenttia. Blogisi on harvoja ompelublogeja, joka inspiroi. Tyylitajusi on hyvä, ja sinulla on käyttökelpoisia idiksiä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, fiilistelin tätä sun kommenttia koko eilisillan. Kiitos sinulle miljoonasti, et arvaakaan miten tämä sun kommenttisi kannusti <3

      Poista
  7. Todella hyvä teksti! Ensin tulee tunne tuo on pakko saada, kangas kotiutuu eikä tiedä miksi se oli pakko saada. Väri tai kuosi ei lopulta inspiroi yhtään. Sillon käy nimeomaan niin, että tulee se vielä kivempi, mutta rahat meni jo heräteostokseen. Minun hamstraajan luonteella on myös hieman luopumisen tuskaa. Herkästi tulee ajateltua, kyllä tätä varmasti vielä joskus tarvitsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jo että tunnistaa itsessään sen piirteen, niin ehkä tulevaisuudessa sitä osaa reagoida jo kun meinaa napsusormi olla nopeampi kuin ajatus :)

      Poista
  8. Olenkin miettinyt, miksi en minäkään ole kangashamsteri, vaikka kaikenlaisia ihanuuksia on netti pullollaan. Tästä sinun postauksesta löysin selvennyksen tähän pohdinnan aiheeseen. Kiitokset siis silmiä avaavasta tekstistä! Jatkan entiseen malliin, kankaita kohtuudella. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä :) Kiva kuulla tekstin herättäneen ajatuksia.

      Poista