VOIKO NAINEN SAADA KAIKEN?

Joulu on naisille pirullista aikaa. Sitä hengaillaan hellan ja lelukauppojen välissä joka hetki mikä lapsilta liikenee. No ei oikeasti. Mitäs minä nyt oikein koitan selitellä. Kyllähän se tiedetään missä tämä rouva illat viettää. Ompelukoneen ääressä tietysti. 

Olen huomannut, että viime aikoina olen tehnyt vaatteita enemmän itselleni kuin muille. Annan jatkuvasti päivittäin huomiota kolmelle lapselleni niin paljon, että iltaisin olo on välillä kuin tyhjiin puristetulla pesusienellä. Se on päivittäin antanut vähän kerrallaan itsestään toisille, tukenut ja pyyhkinyt vuotavia neniä. Illalla on minun hetkeni, kun saan olla ja päättää mitä haluan. Viikonlopun chic-hetket ovat vaihtuneet iltojen nautiskeluun. Mieheni varoitteli mua tästä maanisesta vaiheesta. Näin tuppaa käymään aina kun mun elämässä on raskasta (kuten nyt kun vauvan yöt ovat olleet sitä ja tätä). Lähden kierroksille, joista takaisin maanpinnalle minua vetää käsityöt.




Voiko nainen saada kaiken? Eilinen Maria Hintikka -show käsitteli aihetta kahtiajaon kautta. Uraäidit vs. kotiäidit. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan jos katsoo tienaamisen vinkkelistä. Toisaalta koen, että olen tehnyt koko ajan äitiyslomalla ollessani uraa itselleni. Olen herätellyt vanhoja taitoja ja syventänyt harrastuneisuutta niin paljon että yhdessä vaiheessa tein jopa sitä sivutyökseni. Pian kuitenkin huomasin, että käsityöyrittäjyys on kova maailma, jossa pärjäävät vain muutamat. Olin liian tunnollinen siihen työhön, enkä osannut pyytää tarpeeksi isoja liksoja töistä. Ajauduin tekemään sivutyötä, josta en enää nauttinut. Nyt olen viisaampi, enkä sotke harrastukseeni enää bisnestä. Tehköön niin ne, jotka tietävät mihin ryhtyvät. 




Blogistina teen myös tavallaan koko ajan uraa. Olen löytänyt oman rakoseni blogimaailmasta. Tämä on minulle iso harrastus ompelun lisäksi. Mä tykkään tän vuorovaikutteisuudesta. Mitkään netin ompeluryhmät ole minun käsialaani. Olen niissä vain sivustaseuraaja, keskusteluun osallistuja. Täällä aiheet ja työt ovat täysin minun kädenjälkeäni ja pidän siitä että langat on minun käsissäni. Tämä pieni blogini on löytänyt lukijakuntansa. Huomaan, että teissä on paljon samaa kuin minussa. Tiedostan varsin hyvin, että tän blogin lukijakunta on kapeahko, mutta tiedän myös että se on kasvava. On yhä enemmän naisia, jotka eivät tyydy kaupan vaatteisiin ja haluavat paremmin istuvia vaatteita. Yhä enemmän ihmisiä kiinnostaa vaatteiden eettisyys ja kankaiden alkuperä. Yhä enemmän tuntuu porukka ompelevan valtavirtaan sopivaa tyyliä. Miksi itse ommeltujen vaatteiden tulisikaan olla kummallisia ja värkättyjä tekeleitä? Yritän todistaa mun blogilla, että itse tehty voi näyttää paremmalta kuin kaupasta ostettu.




Silti tämä on kepeä harrastus, jota voi tehdä juuri niin paljon kuin itse haluaa. Joku neuloo pipon itselleen kerran vuodessa, toinen ompelee viikottain jotain päällepantavaa. Yksi nauttii vain käsityöblogien lukemisesta ja tyytyy ihailemaan muiden töitä ja hakemaan inspiraatiota. Oli syy mikä tahansa, niin tämä aihe koskettaa jollakin tavalla lähes jokaista blogiini eksyvää. 



Aikoinaan kun tämä blogi perustettiin, niin sen ajatuksena oli tuoda meidän perhearkea näkyviin ja samalla kytkeytyä naisellisiin hömppäkäsityöjuttuihin. Siitähän tuo nimikin tulee: viikonloppuisin olisi meidän naisten vuoro. Olen ymmärtänyt nyt, kolmekymmentäyksivuotiaana, että meidän naisten vuoron pitäisi olla joka päivä. Jos nyt valitsisin blogin nimeä uudelleen, ottaisin ihan eri nimen. Päivässä on kaksikymmentäneljä tuntia, joista varmasti liikenee viisi minuuttia itselle. Siksi naisten jutut ovat vallanneet alaa entistä enemmän. Pahoittelun niille lukijoille, jotka haluaisivat lukea enemmän meidän lapsista tai meidän arjesta. Tämä blogi on vienyt itseään eteenpäin niin, että sen ydin on kiteytynyt. Tästä on tullut yhä enemmän tyyliblogi, ja tämä kehitys sopii minulle mitä parhaimmin. Kun aikoinaan räpiköin eri aihepiirien välillä ja kytkeytyminen toisiinsa oli heikkoa, niin nyt tätä blogia rytmittää tietty kantava idea. Olen välillä jättänyt jotain kirjottamatta sen takia, kun olen ajatellut että joku lukijoista lähtee jos taas tästä kirjoitan. Niin on käynyt, mutta se on vain luonnollista. Jos tyylini ärsyttää, turha täällä on roikkua. 




Me naiset tehdään itse oma tyylimme, eikä me haluta että joku muu meille sanoo miten meidän tulee tehdä ja elää. Ne ideat mitä minä täällä välillä heittelen, on vain inspistä enkä ole teille sanomassa miten teidän tulisi elää. Ne on minun juttujani, mun arkea ja mun tyyliä. Pidän hirveästi siitä kommenttien vaihdosta ja erilaisista mielipiteistä joita kommenttikenttään aina päivittäin putkahtelee. Aina saa olla eri mieltä mun kanssa, kunhan pysytään asialinjalla eikä lähdetä loanheittoon. Siitä saankin olla superkiitollinen, että tätä blogia näyttää lukevan harvinaisen sivistynyt naislauma. Kuten tiedätte, tämän blogin kantava ajatus on tuoda meille naisille inspistä pukeutumiseen ja tyyliin. Sen tarkoitus on herätellä meissä kaikissa sitä potentiaalia, joka meissä on. Ihan jokaisessa. Ei tarvitse olla mallin mitoissa, eikä tarvitse olla superäiti. Riittävän hyvä on aivan tarpeeksi. 




Tuosta blogin nimestä vielä, niin olen ehkä sitä uudistamassa jollakin lailla. Englanninkielinen nimi on vaikea muistaa ja olen kuullut, että se ei houkuttele lukemaan koska se on jotenkin liian fancy. Mikään pirun ompelupiipertäjän värkkäysnurkka tästä ei ikinä tule, mutta jotain suomenkielistä mahdollisesti. Blogin osoite ei tule muuttumaan, mutta katsotaan minkälaiseen lopputulokseen pääsen itseni kanssa. 



Tältä mun elämä näyttää yleensä. Nyt mä olen saanut kaiken mitä halusin.

ps. Tässä tekstin lomassa on tämän syksyn mun lempparikuvat koontina. Nyt on aika taputtaa itseä olalle. Se minkä Kototeko aloitti Renew mamansa avulla, sai mun elämässä ihan uuden suunnan. Kiitos inspiraatiosta Sanna <3

pps. Tämä teksti syntyi täysin intuitiivisesti ja on kirjoitettu kello kahdeksan jälkeen illalla palautettuani sadannen kerran keskimmäisen sänkyynsä. 

16 kommenttia

  1. Olipas kiva teksti ja ihania kuvia. Mä niin tykkään erityisesti niistä kuvista, joissa sulla on se vihreäsävyinen kukallinen mekko ja tukka kaareutuu kauniisti. - Ihan älyttömän kauniilta näytät niissä ja se mekko on tosi ihana. Ja se toinenkin kukkamekko. No, niin, joo tykkään kukkakioseista kyllä, mut ne on vaan tosi ihanat. Ja hei, en tiennytkään, että Renew Mamalla on ollut tuollaisia vaikutuksia. Wau! Mahtavaa! Ihan parasta, jos voi jotenkin olla avuksi, iloksi tai hyödyksi. :) Renew Mamasta puheenollen, oon funtsaillutkin, et vuoden alusta starttaisin jollain lailla osana blogiani tuota Renew Mama -hommaa.. Saa nähdä kuinka ja miten lähtee käyntiin, mut jotain. Sun blogia on ollut kiva seurata ja tykkään tästä ns. paluusta siihen, mitä se oli alunperin. Mut senhän jo tiesitkin. :) Nyt meillä on taas joku, joka kertoo, että onko ensi kevään trendiväri marsala vai parsala ja että onko se ribbi hitti vai huti. :)Mukavaa joulunaikaa sinulle, Piia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vihreäsävyinen mekko on kyllä mun lemppareita. Talvella oon käyttänyt sitä leggarien kanssa.

      Renew mama teki minuun suuren vaikutuksen. Mukava kuulla jos sitä jotenkin jatkettaisiin :)

      Poista
  2. Ihanaa pohdintaa! Ja kiva kuulla, että se mania vaivaa muitakin ;) Laakereilla lepäily ei vaan ole miuta varten, vaikka välillä se varmaan tarpeen olisi... Ja oih, olisi ihana olla mallinmitoissa oleva superäiti, mutta toivon riittäväni kuitenkin näin. Ja vaikka aina ajattelen, että vielä sitä ja tätä kun saisin ja oisin, niin sitten sitä ja tätä - niin kuitenkin hetken pysähtyessäni huomaan, että kyllä olen saanut kaiken ja näin on täydellistä (nooh, ainakin melkein :D ). Mie olen rantautunut blogiisi vasta tänne weekend chicin puolelle, vaikka mallikelpoistakin lueskelin, Tätä kautta olet tullut paremmin ihmisenä esiin, ja tuntuu, että sinuun voisi olla mukava tutustua ♥ Keep on going!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu manian puolelle täällä joskus taivutaan ;) En mäkään ole mikään makoilija. Tekemällä elän, se on varma.

      Ja ihanaa että olet osa tätä blogiporukkaa, joka käy kirjoittelemassa mulle. Blogin kautta ollaan tutustuttu ja varmasti jatkossakin ollaan tekemisissä :)

      Poista
  3. Mä tykkään blogin nimestä, se houkutteli mut alunperin vierailemaan :) Aina kun mä luen sun juttuja mäki hetken kuvittelen ryhtyväni ompelemaan itselleni jotain :D Tosta nimestä, niinhän se on että jokainen blogi on tekijänsä oma ja aiheita ja nimeäkin voi vaihtaa jos siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa! Kiva kuulla tuonsuuntaistakin kommenttia nimestä :)

      Poista
  4. Ihan kaikkeahan nainen ei voi koskaan saada, kun aina tulee niitä uusia haluja. :D Mutta itsekin koen saaneeni kaiken Sen Suuren, mitä olen elämältä halunnut. Minusta on kyllä mukava seurata näitä sun ompelujuttuja ja lukea pohdintoja. Siinä sivussa tulee sopivana mausteena sitä muutakin elämää, joka monelta osin on samanlaista pienten lasten ja samanlaiset työn kautta. Blogin nimi on itsellänikin semmonen, että sitä aina välillä miettii, että muuttaisko. Mutta kun parempaakaan ei ole justiinsa ollut tarjolla, niin olenpa sitten jatkanut vanhalla tutulla. Tunnelmallista ja kiireetöntä joulun aikaa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tuuliviirinaisena itsekin tiedän että välillä sitä haluaa kuuta taivaalta :D Ja jos sulle osuu sopiva nimi eteen, niin go for it! Vaihtaahan ne ihmisetkin nimiä joskus :D

      Samoin mukavia joulunpyhiä teille sinne <3

      Poista
  5. Ja nyt on jo uusi nimikin löytynyt :) näyttää kivalta!
    Ja hyvä kirjoitus :) mä en itse ok tippaakaan käsillä tekijä mutta tykkään silti kovasti sun blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin löytyi! Kiva kun käyt tätä lukemassa vaikket teekään itse. Inspiroitua voi myös muilla tavoin :)

      Poista
  6. Todella ihana kirjoitus! Samaistun moneen asiaan, kuten varmasti moni muukin lukija. Tämä on sun blogi, sun luomuksesi. Teet juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä ja sulle sopivalta. Mä tykkään nimenomaan ompelu- ja tyylijutuista, joten tämä linja, jonka olet hakenut, on mulle vaan mieluisa :)
    Sulla on ihana blogi. Täältä ammentaa paljon hyviä ideoita ja vinkkejä, haistelet tyylin uusia tuulia. Olen oppinut sulta paljon! ❤ Kiiitos Piia. ❤
    (PS. Renew mama oli mullekin käännekohta ompelun saralla.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt mä ihan punastun :) Kiitos Johanna myös sulle, että jaksat täällä blogissa käydä kirjoittelemassa. <3

      Poista
  7. Olen täällä käynyt välillä kurkkimassa, mutta kieltämättä blogin (vanha) nimi kuulosti nimenomaan fancylta. Kiva kirjoitus ja niin kauniit kuvat! Minulta monesti kysytään, että "miksi et myy näitä söpöjä bodeja" tai "sun pitäis perustaa oma kauppa". Minäkin haluan ehdottomasti pitää kiksejä antavan harrastuksen kiksejä antavana harrastuksena enkä tehdä siitä mahdollisesti superstressaavaa ja ahdinkoon ajavaa palkkatyötä.. Rahapalkka tulkoon jostain luotettavammasta lähteestä :D

    VastaaPoista
  8. Paljon olisi tähänkin kommentoitavaa, mutta kerron tärkeimmät:) Keräsit tähän postaukseen kuvia juuri niistä itselleni mieluisimmista postauksistasi. Tykkään muoti/trendijutuistasi ja siitä, miten rohkeasti lähdet niitä toteuttamaan omalla tyylilläsi. Kiva että pidät meitä ajantasalla mitä muotimaailmassa tapahtuu:) Itse kypsyttelen ideoita usein tooooodella pitkään ja harkiten. Sitten vihdoin kun tulee jotain valmista, niin on jo niin menneen talven lumia:D
    Tämä nyt menee vähän asian vierestä, mutta tänään yritin jouluostosten lomassa etsiä vähän samantyylisä farkkuja, jotka olit itsellesi ommellut. Ei löytynyt, pillilahkeisia tuntuu kaupat olevan vielä pullollaan, ainakin täälläpäin..Yhdet leveämpilahkeiset löysin, mutta niissäkin oli kulutusta polvissa..jatkan etsintöjä:)

    VastaaPoista