ILON INNOITTAMAT

Muista ilo! Tämä ei ole kunnianosoitus Verson puodille, vaikka sillä sattuukin olemaan sama motto kuin minulla. Minulta on pyydetty toivepostausta siitä, mistä saan ideoita ja inspiraatiota omiin käsitöihini. Nyt sunnuntaiaamuna tuntui olevan sopiva hetki mietiskellä innoituksenlähteitä ja kirjoitella niistä teille. 

Missä mun inspikset syntyy? En mä oikein tee mitään metsäretkiä, että voisin sanoa niiden tulevan luonnon keskellä. Pihalla taas ei oikein ole aikaa pohdiskella vaatteiden anatomiaa. Mitään kovin runollista ja korkealentoista ei siihen liity, valitettavasti. Luulen, että ne tulee mulle useimmiten lehdistä ja netistä. Tykkään kuvapalveluista ja tutkia julkkisten tyylejä. Pinterest on tähän kaikkein paras löytämäni apuväline. Lähes poikkeuksetta pääsen sen avulla lähemmäksi visiota. Kiehtovia kuvia selaamalla ja niistä ideoita poimimalla ja yhdistelemällä saan useimmiten idean omaan tyyliini. Mulla on pinterestissä lukuisia avoimia kansioita, joihin oon keränny ideoita omaan ja muiden käyttöön. Niiden lisäksi mulla on pari salaista kansiota, jotka on tarkoitettu vain mulle itselleni. Niissä on kai lähinnä leikekuvia siitä ihannetyylistä johon haluan pyrkiä. 



Toisaalta mun täytyy myöntää, että olen koukuttunut instagramiin. Siellä seuraan aika montaa eri bloggaajaa, jotka laittaa kuvia päivän tyylistään. Myönnän, että joskus katson niistä mallia ja yhdistelen oman vaatekaapin sisältöä heidän innoittamanaan. Tällaisia julkkiksia ovat mm. Pernille Teisbaek, Manrepeller ja Groovybaby and mama. Joskus huomaan jonkun vaatekappaleen pomppaavan silmiini tuon tuosta. Ihastun joko muotoon tai väreihin tai sitten tiedän että se sopii mun vartalotyypille. Pakottava tarve iskee tehdä se, ja pian huomaan ostavani siihen kangasta ja leikkaavani sitä. Usein ensimmäisellä kerralla sovittaessa teen työhön muutoksia ja niiden jälkeen vasta viimeistelen. Sovittaminen on se juttu, jonka avulla vaatteista saa istuvia. 


Ennen saatoin olla paljon kokeilevampi. Tämä tuotti joko ongelmallisia vaatteita, tai lempparijuttuja. Olin innoissani pelkästä vaatteen teosta, jos tiesin tekeväni jotain uutta mitä muilla ei ehkä vielä ole. En oikeastaan miettinyt yhtään onko se tyyliäni tai sopiiko malli minulle. Vasta pari vuotta ommeltuani vaatteita itselle tajusin, että olen mennyt perse edellä puuhun jo liian pitkään. Sen jälkeen myin kaikki kankaani pois ja aloin ostamaan vaan sellaisia joihin mulla on jo valmiiksi idea päässä. Sen oivaltaminen, että kaikkea ei tarvitse omistaa tai kokeilla on antanut oikeastaan lisää tilaa kehitellä tyyliä viimeistellympään suuntaan. Se ilo minkä saa lempparivaatteesta on se juttu minkä takia tartun kankaisiin yhä uudelleen ja uudelleen. 


Viime aikoina inspistä on eniten tuonut ajatus ilosta. Jos kangas ei tuota iloa heti kun sen ottaa käteen, tai epäröin hetkenkin, laitan sen pois. Joku saattaa ajatella, että tuo se vasta on tuhlaileva elämäntyyli. Kertakäyttökulttuuria. Ei se ole niin. Kun hommaa vain harvoin kangasta, ei tarvitse siitä kokea huonoa omatuntoa jos sen antaa eteenpäin. Sitä paitsi kangas opetti tänne tullessaan minulle yhden asian: "En sovi sinun tyyliisi". Silloin voi päästää kankaan menemään toiselle ompelijalle, joka siitä saa sen ilon joka multa jäi saamatta. Tämän takia en koe, että materiaalien hamstraus on mun juttu. En saa iloa kankaiden omistamisesta, ellei ne tuota minulle iloa. Yritän olla niin rehellinen kuin voin, koska tässä lajissa itsensä huijaaminen olisi sekä taloudellinen katastrofi, että veisi sen harrastamisen ilon. Ilo inspiroi minua valtavasti. Voin omistaa vaikka yhden kankaan tai kaksisataa. Tärkeintä on, että rakastan niitä. 


Rehellistä tekstiä suoraan sydämestä teille tarjosi tänään eräs kirjoittaja etelästä. Hyvää sunnuntaita kuomaseni!

12 kommenttia

  1. Kiitos tästä ❤️ Huomaan itse olevani siinä murrosvaiheessa, että olen tajunnut ommelleeni vaatteita paljon vain ompelun ilosta tai kuosin ihanuuden takia - ja huomannut seisottavani niitä kaapissa. Nyt taas lähtikin kasa eteenpäin, onneksi joku muu tykkää myös :) Omasta kaapista löytyy ne suosikit, jotka käytössä ovat ja sen perusteella huomaan, mitä tyyliä kannattaisi ommellakin. Kuosi-ilottelut miun kannattaa jättää lapsilleni :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä just on, että innostuva ompelija tuntuu useimmiten noudattavan samaa kaavaa. Näissä piireissä pyörineenä jo vuosia tunnistan helposti monet eri vaiheissa. Ehkä se pätee mihin tahansa asiaan, kun uutuudenviehätyksestä siirrytään seesteisempään kauteen.

      Poista
  2. Just tämä - minäkin haluan eroon niistä kankaista, joista en saa mitään aikaan. :)
    Sinä olet kyllä löytänyt itsellesi selkeän, mukavan tyylin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on tärkeää, että viihtyy omassa tyylissään. Ja anna ne kamat eteenpäin vain, joku niistä voi saada paljonkin iloa :)

      Poista
  3. Aivan ihana tuo viimeinen hame! Ja huomaan itsessäni saman. Vaikka olen ommellut jo yli kymmenen vuotta, alan löytää tyylini nyt uudelleen. Minulla oli kausi jolloin suorastaan inhosin ompelua, tai ainakin itselle ompelua. Ostin vaatteet kirpparilta tai kaupsta, ja nekin harvoin. Kun taas aloin ompelemaan uudelleen, meni juuri se pari vuotta ennen kuin tajusin mistä oikeasti pidän. Ei ne lapselliset kuosit sovi itselle, vaan juurikin sille lapselle. Mieluummin pidän raidasta, mekoista ja kohta taidan alkaa pitämään enemmän muustakin kuin trikoosta. Nyt tosin joustocollari on just se oma juttu. Yritän soluttautua villaankin, mutta se on hankalaa kun välillä kutittaa liikaa.

    Sun tyyli kuitenkin on selkeä, ja olet löytänyt omasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera! Sitä jotenkin koitti kuulua joukkoon, vaikka tiesi ettei se ollut omaa tyyliä kumminkaan. Jotenkin sitä pelkäsi leimautuvansa tylsäksi jos teki yksiväristä, vaikka eihän se todellakaan niin mene. Onhan ne kaupankin yksiväriset vaatteet ommeltu, ei ne tyhjästä ole ilmestyneet. Kiva kun olet löytänyt tyylisi jossa on ekologiset arvot kohdillaan :)

      Poista
  4. Oli kiva lukea sun inspiraationlähteistäsi ja siitä miten sun visiot syntyy. Itse tuppaan miettimään myös tosi pitkälle niin että työstän sitä visiota aika huolella päässä ennen kun saan sen toteutettua. Se on sellasta että pystyn tekemään vasta kun tiedän mitä haluan, en juuri koskaan ala tehdä mitään ompelusta heti kun saan idean. Mitä tulee pinterestiin ja muihin lähteisiin, niin niitä kohtaan mulla on vähän sellanen jee ja ei -suhde, pelkään jotenkin kopioimista, siis sitä että mä nähtyäni jotain en saisikaan sitten enää sitä omaa ideaani muotoiltua kun näkisin vaan päässäni sen mitä näin jonkun muun tekemänä. No just, saitko tästä nyt kiinni..? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän mitä tarkoitat. Siksi just useimmiten laitan läppärin kiinni saatuani idean, enkä tutki liian tarkkaan niitä vaatteita enää. Mielikuvien pohjalta pelaan aika pitkälti. Silloin ei tule kopioitua vahingossa samanlaista. Viimeisinkin apron dress sai lähtölaukauksen kun huomasin muidenkin kuin namedin tehneen sillä vaatteita. En varastanutkaan ideaa, se olikin jo keksitty paljon ennen namedia. Se helpotti ja vapautti kokeilemaan omaa versiota :)

      Poista
    2. Joo, tuo on kyllä hyvä puoli siinä pinterestissä, että konkretisoituu se miten joku idea onkin jo aika laajasti toteutettu eikä sittenkään jonkun oma. Toi apron dress oli mulle tosiaan myös uusi juttu ettei se olekaan namedin oma, ja se on tosi hyvä juttu koska tykkään kaavoittaa mekkoja itse, omaan tyyliin. Sitä kietaisujuttua aion ehdottomasti kokeilla. Että kiitos siitä sulle! :)

      Poista
  5. Kaunis tyyli sulla ja ihania vaatteita!

    VastaaPoista
  6. Mä olen kanssa ehkä hieman menossa samaan suuntaan. Joskus vielä ostan vaan kankaan ihanuuden vuoksi sen, mutta enenevissä määrin vaan, jos mulla on joku idea, mitä siitä teen. (Nyt joulukalentereiden aikaan tuli ostettua ihan vaan söpöjä kankaia, koska ne oli alessa, hups.)
    Nyt oon kans jotenkin sellaisessa muroksessa, että haluan käyttää kivoja ja enemmän "normaaleja" vaatteita: en välttämättä kuosia toisen perään, vaikka toki sellaisiakn, mistä tykkään. Sellaisia sopivan aikuismaisia. Välillä ehkä jotain repäisevämpää. Mutta parille paratiisin puutarhalle mulla kyllä on niin selkeä visio ❤ ja sepä just, mä rakastan ommella jonkun selkeän vision pohjalta!!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavaa luettavaa, ja onnea myös blogin uudesta nimestä! Minulle on iskenyt kuosiähky, vaikka viimeisin blogipostaukseni esittelikin Verson puodin ja Marimekon kankaista tehtyjä juttuja. Olen alkanut kiinnostua yksivärisistä kankaista ja vaatteiden muodosta ja istuvuudesta. Sinä teet todella kauniita ja linjakkaita vaatteita! Sovitatko ja kuositteletko paljon? Onko sinulla sovitusnukke?

    VastaaPoista