RUUT, SINÄ OLET PAITA

* Postaus on tehty yhteistyössä Husqvarna Vikingin kanssa

Päivä yksi.

Aamutakissa kävelen avaamaan ulko-oven. Kuka ihme soittaa kelloa puoli yhdeksältä aamulla? Onkohan mies unohtanut jotain ja tullut hakemaan? Tukka pystyssä käärin aamutakin liepeitä tiukemmalle. Oven raosta paljastuu jotain odottamatonta. Kirjelähetys Ranskasta Annakabazaarilta saapuu täsmällisesti viikon päästä tilauksesta, niinkuin olin odottanutkin. Mustaan silkkipaperiin käärittyjä kankaita kauniisti viikattuna. Henkäyksen kevyttä viskoosia, tiivistä puuvillaa. Kutakin juuri sen verran kuin olin tilannutkin. Ei ylimääräisiä outoja soiroja, joille pitää keksiä käyttötarkoitus. 




Päivä kaksi. 

Kankaat on esipesty ja olen silittänyt ne valmiiksi. Atelier Brunetten Lili-kangas valikoituu ensimmäisenä testaukseen. Äkkiä lapsille leikit käyntiin ja pienin päiväunille. Haen sakset ja mittanauhaa, tutun paksun ompelukirjan hyllystä ja avaan suklaalevyn. Tämä on se hetki, jota olen odottanut koko päivän. Avaan Mekkotehtaan ja selaan kaavoja. Ruut-mekkomalli on kuin tehty tälle kankaalle. Mittaan kaavasta hyvän paitapituuden ja alan leikata. 

Langoitan koneen tarkasti ja tutkin sen paininjalkoja. Olenko ennen huomannut tuota reunapaininjalkaa? Kokeilen sen käyttöä ensin testitilkulle, kunnes keksin mihin sitä voisin käyttää. Sen ansiosta saan paitaani kapeat käänteet, enkä tarvitsekaan saumuria lainkaan. Päätän myös tehdä ranskalaiset pussisaumat. 





Husqvarna Viking Opal 650 ompelukoneeseen on ohjelmoitu valmiiksi säätoehdotukset hyvin ohuille kudotuille kankaille. Vaihdan ehdotuksen mukaisen neulan, paininjalan puristuksen ja pistonpituuden. Kone toimii kuin unelma. Tätä arvostan. Jokainen joka ompelee päiväuniaikaan tietää, että vauva voi herätä koska vaan. Ei ole aikaa säätää konetta sen kummemmin. Painan kaasua ja tuttu hyrinä valtaa olohuoneen. Nappaan vaivihkaa kaksi suklaapalaa.


Teen paininjalkaa apuna käyttäen ensin pienen käänteen ja tikkaan sen kiinni. Sen jälkeen teen saman vielä uudelleen, jotta sauma on siisti. Varsinaista palttauspaininjalkaa en siis käänteiden tekemiseen käytä, vaan luotan luovuuden voimaan. Sitten syntyy odottamaton ongelma. Olen kadottanut jonnekin valmistamani vinonauhan! Eihän tämä voi nyt tähän kaatua! En kestä. Vihan vallassa pyörin ympäri olohuonetta, heittelen kankaita ja pengon. Joudun jättämään kesken työn ja se harmittaa. Pitkin hampain haen heränneen vauvan unilta. Hymy sulattaa kuitenkin sydämen ja unohdan kiukutteluni. 



Muutamaa tuntia myöhemmin palaan työn ääreen. En löytänyt yhtään mistään sitä tekemääni vinonauhaa, joten joudun laittamaan pääntielle pitsin. Päätän kääntää sen etupuolelle koristeeksi. Se mitä ei voi peittää, pitää korostaa. Minulla ei myöskään ole mustaa kapeaa kuminauhaa, joten joudun tekemään alalankapoimutuksen käyttäen puolattavaa kuminauhaa. Lopputulos on miellyttävän joustava ja pehmeä. Kaiken sen käsinpuolauksen arvoinen.



Päivä kolme.

Laitan huulilleni punaista huulipunaa. Se tuo mieleeni matkan Ruotsiin käsityömessuille. Ostin huulipunan ruotsinlaivan taxfreestä kun muut hankkivat iltajuomisia. Odotin pienimmäistä ja keskityin pitämään itseni pystyssä laivan keinuessa hurjassa syystalven merenkäynnissä. Hassua, että huulipunakin tuo mieleen ompelumuistoja. Käsillä tekeminen on soluttautunut elämän jokaiselle osa-alueelle, kuin huomaamatta. Vai onko se ollut aina? En muista koska olisin ommellut ensimmäisen kerran. Varmaan joskus viisivuotiaana äidin koneella.

Kuvio on jälleen sama. Pienin päiväunille, isommat leikkimään (tällä kertaa katsomaan leffaa olohuoneen puolelle). Pääsen kulkemaan talossa kameran kanssa vapaasti ja ottamaan kuvia ilman avustajia. Alan kirjoittamaan tätä viimeistä kappaletta blogiini, kunnes havahdun siihen että isoin lapsistani tuo minulle värikynät ja kirjan ja vaatii värityskaveria, koska pikkuveljestä ei siihen kuulemma ole.  


Otan kynän käteen ja jätän tämän tähän. 

Kiitos viimeiseen postaukseeni tulleista kommenteista. Näkee selvästi, että aihe kiinnostaa teitä hurjasti ja kuten huomasitte, niin minua myös. Nyt mä koen saavuttaneeni sen mitä bloggaukselta halusinkin. On tää vaan niin paras harrastus <3



24 kommenttia

  1. Kylläpä on ihanasti kirjoitettu tämä. ♡ Ja tuo paita on ihan hengästyttävän nätti!! Joskus kääntyy voitoksi se, ettei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niinkuin nytkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos Johanna :) Itsekin nyt viikon jälkeen katson paitaa ja totean että näin sen varmaan piti mennäkin.

      Poista
  2. Oi miten ihana kangas, ja miten ihanan lopputuloksen sait aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amria ja kiva kun uskaltauduit kommentoimaan :)

      Poista
  3. Tää sun blogi on kyllä nyt noussut mun listallani ehdottomasti (en nyt pidä mitään lukuja, mutta sanotaan vaikka) kärkikolmikkoon! Melkein jo janoan lisää.. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihan punastun nyt :) Olet saanut odotellakin uutta postausta viikon verran, mutta lupaan että huomenna tulee ulos uutta materiaalia :)

      Poista
  4. Ihana oli lukea tätä tekstiä :). Kaunis siitä tuli <3!

    VastaaPoista
  5. Tulipa siitä älyttömän kaunis! Ilmavan ihana!

    VastaaPoista
  6. Ah, Annabazaar (tuliko oikein..) kuulostaa ihanan ylelliseltä! Ja silkkipaperiin käärittynä porkkanastakin tulee arjen yläpuolelle nostattava kokemus. ;) kaunis paketointi on ihana asia. Paitasi on kaunis ja kangas myös. Sopii hyvin sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuli sellainen erityinen olo kun paketin vastaanotti :) Ihan hauskaa luksusta tän arjen silmäpussiviidakon keskelle :D

      Poista
  7. Tulin niin hyvälle mielelle tästä postauksesta:) Oikeastaan hyvä, ettet löytänyt sitä vinokanttinauhaa ja kuminauhaa:) Pitsi ja poimutukset antaa kauniin ja viimeistellyn ilmeen paitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villa pipo :) Mukava kuulla että postaus oli mieleen.

      Poista
  8. Loistava postaus ❤️ Niin kaunis paita, juuri näköisesi!

    VastaaPoista
  9. Kiitos ihanasta blogista! Olet saanut minut miettimään omaa tyyliäni ja vaatekaapin sisältöä. Lasten kautta meinasin "sortua" tekemään itsellenikin tunikoita lastenkuoseilla, mutta sinun kirjoitukset saivat harkitsemaan asiaa. Yritän hypätä tuon vaiheen yli ja siirtyä tekemään oman tyylisiä, hyvin istuvia vaatteita itselle. Kiitos ideoista ja inspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että pohdinnoistani on ollut jollekin apua :) Ja voihan niitä kuosillisiä kokeilla maltillisemmissa jutuissa ja vaikka tunnustella että mikä kuosi toimisi. Varoittelen vain siitä huumasta joka minut ainakin aluksi imaisi mukaansa, ja sitten muutama sata euroa köyhempänä tajusin minkä virheen menin tekemään. Lasten päällä niistä kuoseista nauttii mielestäni enemmän kun ovathan ne nyt suloisempia kuin minä jossain lapsikuosissa :D

      Poista
  10. Tosi kaunis paita ja kangas. Olet varmasti onnellinen. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aurinkokujalla! Hetimmiten piipahdan blogissasi :)

      Poista