KESÄINEN KATARIINAMEKKO


Prinsessavaihe on kestänyt nyt vahvana ja kokonaisvaltaisena puolisen vuotta. Eräänä kauniina aamuna tuo neiti heräsi ja kertoi olevansa prinsessa Eleliina. Siitä lähtien on ollut turha ehdottaa housuja. Syvä loukkaus neidin kuninkaallisuutta kohtaan. Mekot, hameet ja tunikat ovat vaihtuneet kaappiin collegehousujen ja huppareiden tilalle. Myös värimaailma on vaihtunut. Siinä missä ennen meni vaikka ruohonvihreä, niin nyt suosikkeina ovat pinkki, valkoinen ja keltainen.




Kun sitten kävin kangasvaihtareilla (kyllä! minä käyn kangasvaihtareilla, samoin kuin jotkut harrastaa kuulemma perennavaihtareita ja toiset vaihtelee muumimukeja), näin tämän aivan henkeäsalpaavan kauniin värisen popliinin. Jos joku siitä pitäisi, niin prinsessa Eleliina varmasti. Mikä olisikaan sopivampi kaava prinsessamekkoon kuin Mekkotehtaan Katariina. Onkohan se saanut innoituksensa 1700-luvun empiremekoista? Siltä se ainakin nimittäin näyttää. 




Musta tuntuu, että värisilmäni voisi jakaa aikaan ennen värianalyysia ja sen jälkeen. Aiemmin saatoin tosissaan ehdottaa meidän tytölle tosi kirkkaita ja toisaalta tummia ja murrettuja värejä. Syypää siihen on ihan vaan lastenvaatemuoti. Kun näkee toisia sävyjä kaupan mainoksissa ja lehdissä enemmän kuin toisia, alkaa jotenkin väistämättä itsekin liukua siihen suuntaan. Joku intuition syvä ääni on kuitenkin hillinnyt niistä ompelemista, eivätkä ne ole tuntuneet puhutelleen ollenkaan siellä kangaskaapissa. Ja nyt tajuan miksi. Ne eivät sovi meille, vaikka olisivatkin tosi nättejä jonkun tummemman päällä. Tämän asian oivaltaminen on ollut tosi silmiä avaava juttu. Meidän tyttökin on ollut niin vaalea, että saa tosissaan etsiä sopivan vaaleita sävyjä hänen vaatteisiinsa. Kaupoissahan tunnutaan suosivan joko sitä keskisävyistä väritykitystä tai sitten tummia vaatteita. 


Oman osansa soppaan tuo tytön pituus, jonka mukaan hän siirtyy kohta isojen puolelle. Viimeisin vaatekoko mihin hän on siirtymässä on 122/128, sillä pienempi koko 110/116 alkaa olla pituuden puolesta pieni. Voiko viisivuotiaan pukea samoin kuin 12-vuotiaan? Ei mielestäni. Kyllä niiden maailmat eroaa niin paljon toisistaan. 

Tällä hetkellä en voisi olla iloisempi siitä, että olen saanut ompelemisen lahjan. Nyt kun vain sitten löytäisi niitä kankaita, jotka sopisivat meille. Varsinkin trikoopuolella tunnutaan unohtavan täysin nämä elovenatytöt, joille ei vaan sovi murretut ja tummat sävyt. Sitä onnellisempi olenkin tästä kauniista kangaslöydöstä. 

ps. Tervetuloa uusille lukijoille :) Teitä on putkahtanut sinne ruudun taakse eilenkin vaikka kuinka! Laitoin bloggerin lukijaseurannan tähän uuteen blogipohjaankin. Sieltä on helppo klikata itsensä lukijaksi, jos käytätte ensisijaisesti bloggerin lukulistaa blogien seurannassa. 

4 kommenttia

  1. Niin kaunis mekko! Tämä on kyllä niin hyvän mallinen kaava pikku neideille.
    (Siis, miten mä en ollut lukijana, vaikka omasta mielestäni olen ollut sun blogin lukija aina? No, nyt liityin uudestaan.)

    VastaaPoista
  2. Todellä nätti mekko ja kangas! Mä en muistaakseni tuota kaavaa ole vielä kokeillutkaan, jonon jatkoksi siis :)

    Ja on ne vaan kummia nuo lapset, täynnä omia mielipiteitä ;) Ei kai se auta kuin äidin niellä omansa ja tottua lapsen vaatimaan tyyliin.

    VastaaPoista
  3. Kaunis mekko. Sellainen kivan klassinen malli, joka ei vanhene ikinä. Ihanan heleä väri tuossa kankaassa. Nyt mekolle onkin jo varmaan käyttöä! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille :) Mekko on ollut käytössä nyt valmistumisestaan saakka lähes jatkuvasti, joten mieluinen on :)

    VastaaPoista