NÄKEMYKSIÄ OPETTAJIEN MUISTAMISESTA

Miltä kuulostaisi ajatus donitsinsiemenistä? Ja miten ne liittyvät opettajien muistamisiin? 

Viime viikolla Ku ite tekee -bloggaaja esitteli erään netistä löytämänsä keinon muistaa opettajia kuluneesta lukuvuodesta. Hetkessä juttu kirvoitti lukuisia kommentteja. Keskustelu kävi tiiviinä ja vähän myöhemmin hän kiteyttikin oleelliset pointit tässä seuraavassa julkaisussa.  Harvan askarteluidean muistan herättäneen näin paljon mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. 

Innokkaana käsityöntekijänä ja opettajana olen seurannut tätä keskustelua hyvin suurella mielenkiinnolla.


kuva pixabay


Opettajien muistaminen lukuvuoden päätteeksi on vanha tapa. Muistan itse jo 90-luvulla vieneeni opelle kukkakimpun. En muista lapsuudesta montaakaan ylilyöntiä, mutta sen sijaan opettajaurani aikana olen kyllä niistä kuullut. On kerätty sadan euron lahjakortteja urheiluliikkeeseen ja kylpylään. Toisaalta yhä useampi näppärä ihminen haluaa tehdä jotain itse tai lasten kanssa. 

Tarvitseeko opettajia ylipäänsä kiittää kuluvasta vuodesta?

Ei tarvitse ja tarvitsee.

Hyvä yhteistyö pitkin vuotta on paras kiitos mitä opettaja voi saada. Kun lapsen vanhemmat sitoutuvat open kanssa yhteistyössä kasvattamaan lasta, saadaan yleensä paras mahdollinen lopputulos. Ne ovat ne tukipilarit mitkä kannattelevat lapsen oppimista (ja usein tähän liittyy myös muu moniammatillinen työryhmä kuten psykologit, kuraattorit, erityisopettajat, terveydenhoitaja ym. ) Lapsen oppiminen ja kehittyminen on se paras palkinto mitä voi työstään saada. 

Mitä suuriin lahjakortteihin tulee, niin vastaus on yksiselitteinen. Opettajat ovat virkamiehiä, joten heitä sitoo samat säädökset kuin muitakin virkamiehiä koskevat säädökset. Jos lahjan arvo on merkittävä ja sillä yritetään vaikuttaa virassa toimimiseen, voidaan sitä pitää lahjuksena. Jos arvioidaan rahallisesti opettajan saamia lahjakortteja tai lahjoja, niin yhteenlaskettu arvo on helposti viiden euron panoksella per oppilas kahdenkymmenen viiden oppilaan luokassa jo 125 €. Vaikuttaako tuollainen summa opettajan virassa toimimiseen? Tuskin. Silti helposti puhutaan satojen tai ainakin useiden kymmenien arvoisista muistamisista pari kertaa vuodessa. Opettaja voi miettiä tätä näkökulmaa lilluessaan kylpylässä ja hemmotteluhoidoissa.

Jos haluaa antaa opettajalle vuoden päätteeksi jotain, suosittelen antamaan tästä vastuun lapselle itselleen. Olen saanut työssäni simpukankuoria, jotka oli kerätty aurinkorannikolta. Olen saanut lapsen piirtämiä kortteja, joista otin kuvat ja talletin kuvan koneelleni sen jälkeen kun oli heittänyt sen paperinkierrätykseen. Olen saanut kirjeen, jossa lapsi kirjoitti hauskoista muistoista vuoden varrelta. Näillä ei ehkä ole rahallista arvoa, mutta ne ovat henkilökohtaisia. 

Ovatko donitsinsiemenet henkilökohtaisia? Eivät mielestäni. Minusta ajatus on kaunis, mutta idea on vain yksinkertaisesti epäeettinen. Pussillinen teollisia muroja, jotka on pakattu sellofaaniin (muovia) ja koristeltu kaupasta ostetuilla koristeilla on ajatuksenakin kulmakarvoja nostattava. Jos opettajalle haluaa antaa siemeniä, olkoon ne sitten oikeita siemeniä. Vaikka auringon(kukan)siemeniä! Silloin ne voi kylvää pihalle tai syödä jos uskaltaa (minä en). Kaikkein paras olisi kuitenkin ihan vaan kukkakimppu. Sen idea on ilahduttaa hetken ja sen jälkeen sen voi laittaa kompostiin. Kesäkuussa kasvaa jo monenlaisia luonnonkukkiakin. Lahjat, jotka "voi hyvällä omallatunnolla heittää pois" pitäisi mielestäni miettiä oikeasti loppuun asti. Että sen voisi oikeasti laittaa pois ilman tunnetta ylimääräisen muoviroskan kierrätysvaatimuksesta. Tätä näkökulmaahan opettajat työssäänkin joutuvat jatkuvasti miettimään. 

Mitä mieltä te olette opettajille annetuista lahjoista?


6 kommenttia

  1. Ihan suoraan tunnustan, että en ole koskaan katsonut tarpeelliseksi antaa päiväkodin tädeille tai opettajille yhtään mitään. Kiitän toki kuluneista vuosista yms. Yhden kerran olen antanut lahjan yhdelle upealle opettajalle, joka oli pitkään kahden lapseni tuki ja turva. Hän sai aineettoman lahjan, on sen tyypin ihminen, että lahja oli hänelle todellinen sydämen asia.

    VastaaPoista
  2. Tää on kyl kiinnostava aihe. Minusta homma on mennyt överiksi. Ehkä ylipäätäänkin koko lahjakulttuuri. Häät ja muut. Minusta on kiva muistaa päiväkotien ja koulun opeja jollain pienellä. Jos opet ovat käyneet kovin tutuiksi, voi antaa ehkä jotain persoonallisempaa. Jollei tunne, niin vaikka sitten se kukka. Paljon näkee kässäihmisten tekemiä opelahjoja, jollaisia en itse välttämättä antaisi. Vaikka itse rakastaisi retrokankaita, ei se retrokuosinen kaupankassi tai pipo välttämättä tule opella käyttöön. Vaatteet ja asusteet on haastava lahja tutullekin ihmiselle. Kasvatustyö on yksi tärkeimmistä ja arvostan kovasti. Pyrin itse antamaan kiitosta ja hyvää (tarvittaessa kriittistäkin) palautetta pitkin vuotta. Open työ on silti kuitenkin työ. Palkallinen työ. Kiva on muistaa, mutta kohtuudella todellakin. Esim. viime jouluna annettiin poikani askartelua harrastavalle ja teetä juovalle opelle lahjaksi pillihimmelipaketti ja luomuteetä sekä poikani piirtämä kortti. En oikein itsekään ymmärrä isoja lahjakortteja yms. Eli kohtuullisuus ja sitten se samastuminen lahjan saajaan. Ihmiset antaa oikeasti tosi paljon itsensä näköisiä lahjoja - ei niinkään sen lahjan saajan. Joskus joulua ennen kirjoittelinkin tuosta lahjateemasta omassa blogissani ihan yleistasolla.

    VastaaPoista
  3. Mä vielä kommentoin tota ekologista puolta. Mulla oli kaikki donitsinsiemeniin tarvittavat askarteluroinat jo olemassa, paitsi murot. Jos katsoo niitä opejen saamia kukkia sellofaanipusseissa ja muovisissa lahjanaruissa, kukkien kasvatuksen tuomaa hiilijalanjälkeä edes ajattelematta, niin en usko, että mun donitsinsiemenet on sen pahempi ekoteko. Jos kukat taas kerää itse, niin sehän on siis hienoa, mutta aika harva kuitenkaan tekee niin.

    Ja kiitosta mä kyllä pyrin antamaan pitkin vuottakin, mutta todellisuudessa mä näen lasteni opettajia hyvin harvoin. Jos lapsen koulu sujuu ongelmitta, niin yhteydenpito lasten opettajan kanssa on todella vähäistä. Ja kuten omassa blogissani kirjoitin, minusta on lasten kannalta tärkeää antaa kiitosta opettajille.

    Mutta siis, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe!

    VastaaPoista
  4. Mielestäni parhaimpia lahjoja ovat aineettomat koko luokan antamat kimppalahjat. Ne maksavat muutaman euron jokaiselle osallistujalle, mutta sillä hinnalla saa jo jonkun lahjakortin opettajalle. Samalla vanhemmat oppivat edes jollain tasolla tuntemaan toisensa, kun järjestelevät asiaa. Mutta ihan kiitos tai vaikkapa lapsen tekemä piirrustus / kortti riittää mainiosti.

    VastaaPoista
  5. Haluaisin tähän kommentoida jotakin, mutta miten sen tekisin, etten loukkaisi ketään tai kuullostaisi kiittämättömältä. Opettajan työtä parikymmentä vuotta tehneenä asiaan on tullut jonkinlaista perspektiiviäkin. Lähtökohtahan on se, että mitään ei TARVITSE antaa, koska työstään opettaja on jo palkan saanut. Jos kuitenkin haluaa jotain antaa, niin kiitoksen saaminen tuntuu itsestä parhaimmalle. Se ei tarvitse kylkiäiseksi mitään tavaraa. Jos kuitenkin haluaa antaa jotain lahjaakin, niin kortti, kasvit ja syötävät ovat suurimmalle osalle mieluisia. Kaikenlainen tavara on .... niin, miten sen sanoisi.... sitä on jokaisella tarpeettoman paljon omastakin takaa. Ajattelepa esimerkiksi, että saat joka joulu kolme tonttua ja neljä tuikkukippoa, joista kaikki ovat eri paria ja suurin osa ei omaan sisustusmakuun sopiviä. Missä niitä sitten pidetään? Vaivautuneeksi olon tekee myös se, että joulun alla ja ennen kesälomaa monet isoon ääneen puhuvat esim. somessa, että "mitähän sitä antais tai tekis opeille tai päiväkodin tädeille lahjaksi?". Siitä on jotenkin tehty ongelma. Ihan turha ongelma. Itse olen saanut usein ihania kimppalahjoja. Kimppalahjoissa on se hyvä puoli, että rahaa siihen ei mene kuin euro, pari - silloin kaikki ovat jotenkin samalla viivalla antamisessa. Joskus vain tuollaisten kimppajuttujen järjestäminen on kovin työlästä. Tuosta samalla viivalla olemisesta vielä muutama sananen. Pienet oppilaat usein vertailevat antamiaan lahjoja. Kenellä on paras? Opettaja ei kuitenkaan tee vertailua eikä laita oppilaita paremmuusjärjestykseen saamiensa lahjojen perusteella. Opettaja ei mieti, että miksi tuo "maija" ei koskaan anna mitään. Mimusta tästä lahja-asiasta on tehty liian suuri numero. Jos haluaa lahjan antaa, toivon, että se annetaan iloisella mielellä ilman mitään velvoittavaa "pakko kai se on jotain antaa"-tunnetta.

    VastaaPoista
  6. Joka haluaa antaa antakoon ja joka ei halua antaa olkoon antamatta. Onhan se opettaja jo palkkansa saanut.
    Osallistu kastehelmi arvontaan.
    Hyvää sunnuntai iltaa.

    VastaaPoista