UUTTA TALOSSA: SYKSYINEN KRANSSI JA UNELMANPEHMEÄT TYYNYLIINAT BETONIROMUSTA

Eilisiltana katosi pitkään jatkunut luovuuden tuska. On ollut omasta mielestä todella piinallista tuijotella käsitöitä, kun siihen käytettävä aika on ollut nollissa. Huomasin ajattelevani: "Jos minulla olisi edes kolme ylimääräistä tuntia, saisin aikaan vaikka mitä". Lauantai-iltana ne yhtäkkiä olivatkin edessäni, kun viimeinenkin lapsista nukahti vähän kahdeksan jälkeen.  Ompelin innoissani pitkään hillotusta, kotimaisesti trikoosta unelmanpehmeät tyynyliinat. 



Tänä aamuna luovuuspuuska sai jatkoa, kun lasten kanssa kiertelimme syksyisellä pihamaallamme. Kaivoin varastosta jo vuosia sitten tekemäni pajukranssipohjan. Lapset keräsivät keppejä, risuja ja vaahteranlehtiä sekä muuta pihalta löytyvää kranssin koristeiksi. Liimasin ne kiinni kuumaliimalla. Vaahteranlehdistä tein ruusukkeita kietomalla ne rullalle ja yhdistämällä rautalangalla ne toisiinsa. 






Lisäksi instagramissa vilautinkin millaista neulepuolella on syntynyt viimeisen kuukauden aikana. Sohvan nurkassa rivi tai kaksi kerrallaan valmistunut pipo saa pian kaverikseen tuubihuivin.  Meloninpala on valmistunut jo aiemmin virkkaamalla jämälangoista.




Lämmintä syksyn loppupuolta kaikille <3

1 kommentti

  1. Tuollaiset ex-tempore-askartelut on ihan parhaita. Lapset tykkää meilläkin niin värkkäillä kaikkea ja jos itse innostuu mukaan, niin ilo on ylimmillään.

    Minäkin olen muutamasta kivasta trikoosta tehnyt tyynynpäällisiä. Ne ovat meillä kaikkein suosituimpia päiväunityynyjä. Niin ihanan pehmeää posken alla. Tyylikkäät tyynyt sulla tulikin. :)

    VastaaPoista