Käsityön eettiset periaatteet

Sivusin noin kuukausi sitten käsityön eettisiä periaatteita. Eräs teistä lukijoista ehdotti, että aihe vaatisi laajempaakin tutkiskelua. Niinpä otin työn alle kirjoittaa käsityön eettisyydestä lisää. Tällä kertaa pyrin laajentamaan eettisyyden periaatteista keskustelua hieman pidemmälle. Mitä eettisyys käsityökulttuurissa voisi oikeastaan tarkoittaa?


Tässä postauksessa käytän Kitchenerin (1984) luokittelua eettisistä periaatteista. Niitä ovat oikeudenmukaisuus, pyrkimys hyvään, haitan välttäminen, autonomisuus ja uskollisuus. Nämä eettiset periaatteet on oikeastaan kehitetty koskemaan arvioinnin laatua. Kuitenkin uskon niiden olevan niin yleispäteviä, että ne soveltuvat myös käsityön eettisten puolten tarkasteluun. Näiden näkökantojen myötä voidaan keskustelua käsityön eettisyydestä laajentaa pidemmälle. Aiemmat keskustelut tuntuvat jumiutuvan haitan välttämisen ja hyvän tuottamisen asteelle johtaen juupas-eipäs -väittelyyn ja kerskakuluttamisesta syyllistämiseen.


Pyrkimys hyvään

Useimmiten käsityön eettisyyttä perustellaan sillä, että sillä pyritään hyvään. Ensin täytyy kuitenkin määritellä, kenen kannalta hyvää tavoitellaan: ompelijan, lapsen, tehdastyöläisen, suomalaisen pienyrittäjän, suuren ylikansallisen yrityksen vai kenties luonnon? Valinta vaikuttaa niihin toimiin, joita tehdään jotta hyvää voi syntyä. On utopistista pyrkiä kaikkien kannalta hyvään. Jos valitsen vain itseni kannalta hyviä asiota, kuten rahan säästämisen ja kulutuksen  minimoinnin, en oikeastaan tuota hyvää kangasyrittäjille vaikka ajattelisin, että onneksi meillä on valinnanvaraa mistä ostaa. Jos valitsen lähtökohdaksi luontoa kunnioittavat arvot, vaikuttaa se ehkä materiaalivalintoihini tai siihen onko kangas värjätty myrkyttömillä vaihtoehdoilla. Samalla pohdin onko materiaaleja tuottava tehdas sitoutunut kunnioittamaan luontoa. Yleisimmin halutaan vähentää kemikaalikuormaa ja taata lapsille puhtaita ja itsetehtyjä vaatteita, joiden elinkaari on tiedossa kankaasta valmiiseen tuotteeseen.

Pyrkimys hyvään näkyy käsitöissä myös itsensä kehittämisenä. Taitojen karttumisella on huomattu olevan hyviä vaikutuksia esimerkiksi mielenterveyteen ja hyvänolon tunteeseen. Valmista vaatetta katsoessa lapsensa päällä käsityöntekijä tuntee iloa omista taidoistaan ja välittää käsityökulttuuria myös seuraaville sukupolville. Usein perheissä keskustellaan myös paljon vaatteiden huoltamisesta ja tekemiseen liittyvistä seikoista. Lapsi voidaan ottaa mukaan käsityöprosessiin suunnittelemaan omaa vaatettaan, jonka aikuinen toteuttaa. Näin tuetaan samalla myös lapsen identiteetin vahvistumista ja kriittistä ajattelua.



Näissä kuvien vaatteissa näkyy lapsen visio vaatteistaan. Minä toimin ompelijana, lapsi suunnittelijana.

Uskollisuus omaa harrastuneisuutta kohtaan

Käsityön kirjo on hyvin laaja. Oikeastaan on olemassa niin monta tekniikkaa ja tapaa kuin on tekijääkin. Tästä huolimatta käsityön harrastajat tuntuvat kuuluvan ikään kuin samaan heimoon. Itse tekemisen kulttuuri elää hyvin vahvana. Moni haluaakin tehdä ensin itse, ennen kuin ostaa kaupasta valmista. Harrasteryhmät saattavat olla myös hyvin tiiviitä ystävyysporukoita. Ompelijat kokoontuvat erilaisiin tapahtumiin pitkin vuotta, neulojat tapaavat kahviloissa ja pistelijöillä on omat tapahtumansa. Uskollisuus oman harrasteryhmän toimintaan elää vahvana. Uskollisuus näkyy myös siinä, miten tietyt kangasmyyjät ovat hienosti onnistuneet vakiinnuttamaan asiakaskuntaansa. He ovat onnistuneet saamaan arvojensa ja toimintansa perusteella kanta-asiakasjoukon, joka palaa ostamaan tuotteita ajasta ja paikasta riippumatta. Tämän mahdollistaa verkkokaupat ja virtuaaliseen tilaan siirtynyt kangasmyynti ja asiakaspalvelu.


Haitan välttäminen

Haitan välttämisen periaate nousee esille jatkuvasti tekstiilikulttuurin ympärillä. Erityisesti valmisvaateteollisuudessa on tähän eettiseen puoleen syvennytty viime vuosien aikana. Käsityön tekijän elämässä periaate näkyy esimerkiksi siten, että pyrkii välttämään ostamista hetken mielijohteesta. Kappaleita leikatessa vältetään suurta leikkuujätemäärää ja pienetkin tilkut käytetään. Monet suosivat Euroopassa tuotettuja kankaita, sillä säädökset määrittelevät täällä tarkasti yritysten toimintakulttuuria. Toisaalta ei haluta tuottaa haittaa ympäristölle, joten mikromuovien syytämistä ympäristöön halutaan välttää. Puuvillan tuottamisessa mietityttää viljelyalat, lannoitukset ja suuret vesimäärät. Ompelijat seuraavat tiiviisti uusiokankaiden kehittämistä ja kierrätysmateriaalien tuloa kangasmarkkinoille. Neulojia kiinnostaa villan tuottamiseen liittyvät kysymykset, lampaiden elinolot ja villantuottajien toiminta.

Sinä päätät itse mitä teet

Käsityön lähtöoletus on se, että kukaan ei voi oikeastaan määritellä sinun puolestasi mitä käsityötä saat tai et saa tehdä. Saat täysin vapaasti päättää materiaalit, tavat ja keinot. Myös harrastamisen laajuus ja toistuvuus on vain sinun itsesi määriteltävissä. Tätä sanotaan autonomiaksi. Todellisuudessa rikomme toistemme autonomiaa jatkuvasti, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Toistuvasti huomaan jonkun arvostelevan toisen harrastusmääriä tai harrastamatta jättämisiä. Esimerkiksi nuorelle äidille saatetaan sanoa: "Eikö nyt olisi aika keskittyä lapsiin ja jättää harrastaminen myöhempään ajankohtaan?" Tämä rikkoo käsityön harrastajan autonomiaa. Hyväksi tarkoitettu neuvo saatetaan kokea puuttumisena toisten asioihin.

Oikeudenmukaisuus valintojen perusteena

Oikeudenmukaisuuden käsitteeseen törmää usein, kun puhutaan käsityöyrittäjyydestä. Ompelijat haluavat mieluusti tukea pieniä suomalaisia yrityksiä suurten kansainvälisten yritysten sijaan. Toisaalta kauppojen jakautuminen Suomen kokoiseen maahan turhauttaa. Etäisyydet liikkeisiin saattavat olla pitkiä varsinkin maaseudulla. Verkkokauppamahdollisuus on tuonut kangas- ja lankakaupat kuluttajan lähietäisyydelle. Ongelmaksi saattaa muodostua kuitenkin postikulut. Eriarvoisuus nousee joskus esille, sillä oikeastaan aina tasapuolisuus ei tarkoita oikeudenmukaisuutta. Kaikilla ei ole varaa maksaa postikuluja tai ajaa autolla ostamaan materiaaleja. Päästäkseen samalle viivalle, täytyy joskus ponnistella, jotta harrastaminen mahdollistuu.


Mitä mielipiteitä sinulla on käsityön eettisyydestä? 


2 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus Piia! Minusta on tosi hyvä, että käsityöläiset ovat eettistyneet. Yhä useampi etsii tietoa, vaihtoehtoja ja pyrkii kaikinpuolin luontoa ja ihmisiä - tai no koko maapalloa säästävien materiaalien työstämiseen. Mikromuovit, myrkyt, jäte ja työvoiman riisto vain tuntuvat välillä menevän itse kullakin sellaisen ahdistuksen tunteeseen, että mitkä loppupeleissä ovat niitä Hyviä valintoja. Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia. Ehkä elämme murroksessa, jossa haetaan niitä hyviä, toimivia juttuja ja niiden aika on tulossa. Sitä toivon. Käsityöharrastuksia arvostan ja vaalin, se on todellakin sitä ihmisen omaa autonomiaa ja pitää samalla tosiaan sosiaalisestikin vireänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on hyvä keskustella mitä haittaa käsityön harrastamisella voi olla. Täytyy juurikin kuitenkin muistaa, että sillä saa aikaan paljon hyvääkin ja lisäksi käsityön harrastuneisuus ulottuu sille sosiaaliselle puolelle ja avaa myös monille työmahdollisuuksiakin. Ja se, että nostaa muitakin tarkastelutapoja esille, ei tarkoita että jotkut jätetään sitten huomiotta. Että ei voisi iloita, koska pitää muistaa että aina asiat on huonosti jollain toisella.

      Poista